Viikon 6 krapu (kirjoitushaaste)

Maanantai

Herään kukonlaulun aikaan, venyttelen nautinnollisesti ja lempeästi herättelen unista varttani, ikkunan takana aamu avautuu vielä hämäränä, mutta valonkajastuksen lumella pystyy jo aistimaan.
Nousen hiljaa etten herättäisi puolisoani, puen aamutakin ylleni ja hipsin hiljaiseen keittiöön.

Perkolaattorin rupsutellessa juttujaan pudotan paahtimeen kaksi ruisleipäpalaa ja avaan sälekaihtimet uuteen päivään.
Katan pöytään sen kauneimman ruusukuppini, taittelen limenvihreän servietin sen viereen ja lorautan kahvimaidonkin kruusattuun kristallinekkaan.

Paahdin kilahtaa ja nappaan sormiani polttelevat ruispalat lautaselleni. Sipaus Keijua, tomaattimaksamakkaraa ja vino pino maustekurkkuviipaleita muuntavat arkiset leipäviipaleet juhla-ateriaksi ja tyytyväisenä huokaisten istahdan ikkunan ääreen.

Hiljaisuus ja onni kulkevat käsikkäin. Minulla on kaikki aika maailmassa. Tässä ja nyt.

 

Tämä on kirjoitushaaste, nimeltään KRAPU. Krapu on tasan sadan sanan teksti otsikko mukaan luettuna.

Aihe tai kirjoitukseen liittyvät sanat julkaistaan heti alkuviikosta Caravaanin   ja/tai SusuPetalin blogissa. Tai molemmissa. Ilmoittaudu mukaan ja linkitä tekstisi Caravaanin blogiin kyseisen viikon kirjoitukseen. 
 

Sinulla on aikaa kirjoittaa tekstiä koko viikko, uusi julkaistaan seuraavan viikon alussa. Linkit teksteihin tulevat kunkin viikon julkaistun aloituksen perään.

Viikon 6 krapu olisi tarkoitus sisältää seuraavat kolme sanaa: lumi, päivä ja aika.

Kulttuuri Suosittelen

Mantelittomat Runebergintortut x 2

IMG_1205.JPG

Huomenna on Runebergin päivä ja tokihan sitä täytyy juhlistaa torttujen kera! Turjake ja tyttäreni ovat allergisia mantelille, niin kaupasta emme ole perinteisiä herkkuja voineet ostaa, vaan itsetehtyjä viriteltyjä versioita ovat ne aina olleet.
Ja koska minä olen ääliö, enkä selkeästi merkitse testattuja reseptejä, niin joka ikinen vuosi on sama rumba edessä: mikä on se paras resepti? Mihin minä sen nyt laitoin, sen mikä oli tosi hyvä ja simppeli…oliko se tämä? vai tämä? ei kyllä se on tämä…

Joten nytpä olen tosi viisas & ennakoiva ja kirjaan tämän vuotisten paakkelsien reseptit tänne blogiin! HAHAA!

Versio 1

150g laktoositonta voita
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 munaa
1.5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl korppujauhoja
1dl piparimuruja (Annas apelsin pepparkakor )
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 dl ruokakermaa
mieluinen määrä karvasmanteliaromia. (ainakin Dr Oetkertin Karvasmanteliaromi on synteettinen, eikä sisällä mantelia ja sopii näin ollen myös manteliallergisille.

IMG_1207.JPG

Voi ja sokeri vaahdotetaan, kananmunat lisätään yksi kerrallaan, yhdistetyt kuivat aineet sekoitetaan taikinaan vuorotellen kerman kanssa, lopuksi karvasmanteliaromitipat.
Tästä määrästä sain Runebergin torttuvuokallisen (6 kpl) ja 2 muffinivuokaa.
200 asteisessa uunissa reilut 20 min.
Jäähtyneet tortut kostutin (1,5 dl vettä, 1 rkl sokeria, iso loraus Limoncelloa) ja jätin maustumaan vuokiin. Koristelen ne vasta juuri ennen tarjoilua.

IMG_1208.JPG

Koska olin lauantain töissä, on minulla tämä maanantai vapaana ja ajattelin paistaa huomiseksi yllärinä töihin Runebergin kakun.

IMG_1209.JPG

Versio 2

200 g voita
1 dl fariinisokeria
1 dl taloussokeria
2 munaa
1 ½ dl vehnäjauhoja
2dl piparimuruja (Annas Apelsin ja Polka pepparkakor )
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
0,5 dl vettä + 0,5 dl Limoncello
n. 10 tippaa karvasmanteliaromia

IMG_1210.JPG

Voi ja sokeri vaahdotetaan, kananmunat lisätään yksi kerrallaan, yhdistetyt kuivat aineet sekoitetaan taikinaan vuorotellen nesteen kanssa, lopuksi karvasmanteliaromitipat.
Käytin sydämenmuotoista kakkuvuokaa, jonka vuorasin leivinpaperilla, taikinaa jäi yli kahteen muffinivuokaan.
200 asteisessa uunissa puolisen tuntia. Jäähdyttyä tökin näihinkin hammastikulla reikiä ja lirutin Limoncello-vesiseosta päälle.
Tämäkin saa maustua jääkaapissa huomiseen ennen koristelua.

IMG_1215.JPG

Maistoimme toki nuo muffinivuokien ”ylimääräiset” ja molemmat versiot maistuvat oikein hyvälle. Kermaan tehtyjen rakenne on hiukkasen napakampi kuin Limoncello-vesipohjaisten, mutta suutuntuma molemmissa sopiva.
Kermapohjaiset ovat ehkä enemmän perinteisten Runebergin torttujen mukaisia, kakkutaikina todellakin kakkumaisempi.
Molemmat reseptit päätyvät ehdottomasti ”jatkoon-kategoriaan”. Ensi vuonna(kin) mennään näillä!

 

 

 

Koti Ruoka ja juoma DIY