Taas yksi sunnuntai
Minä en pidä sunnuntaipäivistä.
Sunnuntai on minusta viikon tylsin päivä.
Heräsin tänä aamuna kello 5:15. PING! Pirteänä kuin pähkähullu käkikello.
Keitin kahvit, luin kirjan, hoitelin muutaman käytännön asian järjestelyn netissä…
Kahdeksalta heräsi Turjake. Siitä ei kyllä isoa piristystä sunnuntaihin saa, koska hän kyllä osaa vain olla. Ja nauttia siitä, että mitään ei ole pakko tehdä, oikein pyhäpäivä, niin rennosti vaan…
Ja minä kerään kierroksia.
Puen vaatteet päälle ja lähden vanhempien luo tekemään kuunvaihteen pankkihommat, vietän seniorineuvontahetken isäni kanssa, kun neuvon hänelle, kuinka liittää langattomat kuulokkeet tablettiin ja soittaa velipojalle Ruotsiin.
Lähden äitini kanssa viikon kauppakierrokselle, käväisemme kirpparillakin ja näin saan kulutettua aikaa useamman tunnin.
Kotiin palattua alan testailemaan Runebergintorttureseptejä, huomaan että gluteenittomat piparit ovat kadonneet jonnekin kaapista (meillä on varmaan hiiriä…tai muita todella paljon suurempia jyrsijöitä), joten tyydyn tekemään kahta eri mantelitonta versiota. Toiset kostutan Limoncellolla ja mietin josko vetäisin sunnuntaikännit, kun huomenna on vapaapäiväkin.
Päädyn kuitenkin likööri-iloittelun sijaan värjäämään hiusteni latvat turkooseiksi.
Rai rai.
Vaarallisia päiviä nämä sunnuntait.
