Mats Strandberg – Slutet

IMG_1075.jpg

Olen suuresti ihastunut Mats Strandbergin tapaan kirjoittaa ”kauhua” – hykerrellen luinkin hänen kirjansa , Risteily ja Hoivakoti !

Seuraan Strandbergiä Instassa ja sitä kautta sain kulkea mukana hänen viimeisimmän kirjansa, nuortenkirjaksi kategorisoidun ”Slutet”-opuksen taivalta julkaistuksi kirjaksi. Kun viime viikolla sain Rabén&Sjögreniltä sähköpostiini linkin e-kirja-arvostelukappaleeseen olinkin aivan onnessani ja potkin turhanpäiväiset pyykit ja muut kotihommat nurkkiinn ja sohvantaakse piiloon, että saisin oikein keskittyä lukemiseen.

En ole pitkään aikaan lukenutkaan ruotsinkielistä romaania, mutta tarina vei mukanaan ilman sen suurempia kielikytkimen rutinoita, joten näköjään ruotsinkielisten juorulehtien ja uutisten seuraaminen netin kautta on pitänyt taitoa yllä vaikkei enää elämäänsä tarvitse ruotsiksi hoitaakaan.

Mutta takaisin itse kirjaan. Yhdellä lauseella:
Slutet kertoo maailmanlopusta. 

Mutta se on myös dekkari ja rakkaustarina – maailmanloppu vain kattaa kaiken mitä tapahtuu. Kyseessä ei ole minkään uskonlahkon hihhuloima ties monesko maailmanlopunennustus vaan tälläkertaa on tosi kyseessä. Kaiken loppumisen tarkka aikakin on tiedossa.

Komeetta Foxworth hävittää ihmiskunnan syyskuun 16. päivä kello 04:12.

Kuinka tuollainen tieto vaikuttaa ihmisiin? Osa pistää elämän ranttaliksi, toiset uppoavat uskonnon suomaan turvaan, jotkut kieltävät koko asian…

Kirjan tarina etenee päivä kerrallaan kohti loppua, ”ytimessä” ovat 17-vuotiaat Simon, Lucinda ja Tilda läheisineen. Tildan kuoltua Simon, ex-poikaystävä ( yhteisön ensisijainen epäilty ) ja Lucinda, ex-parasystävä päätyvät yhdessä etsimään syyllistä teon takana.
Tarinan edetessä Simonin ja Lucindan vuorokerronnalla paljastuu monia muitakin salaisuuksia, ihmiset löytävät ja kadottavat toisensa ja itsensä ja komeetta lähenee vääjäämättä maailmaa…

Minusta Slutet on taas yksi kirja mikä on turhaan kategoriosoitu nuortenkirjaksi, kirja herättää kyllä ajatuksia minkä ikäisessä lukijassa hyvänsä ja on sujuvaa luettavaa muutenkin. Surullisesta aiheesta huolimatta kirja on ”kaunis”.
Lukiessani kirjaa pelkäsin koko ajan että Armageddon-leffan (jota muuten kirjassa nuoret naureskellen katsovat..) tapaan komeetan ja maapallon kohtaamiselta loppusekunneilla vältytäänkin, mutta onneksi ei vältytä ei.
Loppu.

PS: Suomalaisenahan on tietty pakko nostaa framille Tove Janssonin Muumipeikko ja Pyrstötähti -kirjan esiintuleminen Strandbergin kirjassa.

PS2: Sijoitan tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla

Lite på Svenska:

Tack för recensionsexemplar till Rabén&Sjögren.

Tyckte inte att Slutet är en ungdomsroman, tvärtom – tycker att alla borde läsa den här historien om jordens undergång. Vi borde sätta oss ner och fundera vad skulle vi ha gjort på ett annat sätt om vi viste exakt när vi skulle dö. Om alla skulle dö om 4 veckor.

I boken är det 17-åriga Simon och Lucinda de levande huvudkaraktärer och Tilda den dödad. Ur varsitt perspektiv berättar Simon och Lucinda om sina liv, tankar och livet omkring. Tillsammans försöker dom också hitta den person som dödat Tilda – det blir inte lätt för Simon (ex-pojkvän) att vara den misstänkt för Tildas mord – i ett litet samhälle tar människor hellre på ”normala problem” än de stora – sådana som att ALLA ska dö inom några veckor.
Så Slutet är inte bara en historia om jordens undergång, den är en deckare och en  kärlekshistoria. Den är en berättelse om hur människorna beter sig på olika sätt i hårda situationer, några blir hänsynslösa och struntar i allt, andra hittar Gud och förstås finns det alltid dom som förnekar allt.

Jag tycker Slutet är en fin bok. Historien är vacker och ja, jag grät litet i sista sidor, men samtidigt log jag också.
Boken fick mig tänka på dom jag älskar och skulle vilja vara med om det bara funnits några veckor kvar. Den fick mig tänka att snart behövs det ingen Komet att sluta hela världen om vi människor inte börjar ta saker och ting med vårt jordklot allvarligt!

Men, som Mats Strandberg själv sade i någon interview:  ” till skillnad från i boken har vi faktiskt ingen komet som är på väg mot oss. Vi kan ju faktiskt fixa det här om vi skärper oss lite.”

Det kan vi, eller hur?

Kulttuuri Kirjat Suosittelen

Aamuni työhaastattelijana

interview-1714370_1920.jpgNyt  on koettu työhaastattelu pöydän toiselta puolenkin. ”Meille” tarvitaan työllistetty tälle vuodelle ja koska olen vastaavan palveluneuvojan sijainen, oli operaatio minun to-do-listalla.

Koska kyse oli työllistetystä, en joutunut selaamaan läpi hillitöntä hakemuspinoa itse vaan soitin yksinkertaisesti kaupungin rekryyn ja määrittelin tarpeemme: asiakaspalvelu- ja kassakokemusta omaava kielitaitoinen ihminen.
No eihän se toki ihan noin helposti käynyt tietenkään, muutaman harhasoiton sain tehdä ennenkuin langan päähän löytyi se ihminen joka todellakin tiesi missä mennään ja miten. Opin tämän yhden puhelun aikana enemmän työllistämisestä ja sen eri variaatioista kuin mitä tähän astisen elämäni aikana itsekin joskus työllistettynä olleena olen tiennyt!

Summasummarum: keskiviikkoaamuna tervehdin tueksi pyytämäni työkaverin kanssa haastateltavaa ja olimme jopa valmistelleet jonkinmoista kysymyspatteriakin hänelle esitettäväksi!

Ja hullua kyllä, vaikka itse olen ehtinyt leipääntyä niihin samoihin kysymyksiin mitä jokaikisessä haastattelussa kysytään, niin kyllähän sitä tajusi itsekin samoilla kulmilla kysymystensä kanssa pyöriskelevänsä haastattelun aikana.
Huomasin kuitenkin enemmänkin tarkkailevani siinä pöydän toisella puolen puhuvan persoonaa kuin vastauksien sisältöä, pistin merkille sitä katsoiko hän silmiin kun vastasi kysymyksiin, olivatko vastaukset opetellun oloisia vai spontaaneja, yritin tulkita kokonaiskuvaa siitä, minkälainen ihminen sanojen takana eleli…
Periaatteessa tiesimme jo ennen haastattelua, että taidoiltaan haastateltava olisi oiva valinta, hänen CV:nsa oli laadittu todella taitavasti ja työkokemuskin oli kunnioitettava(hko), muutama mietityttävä seikka selvisi jo haastattelun ensi minuuteilla, joten se mitä yritimme katsastaa oli haastateltavan sopivuus porukkaan ja työn henkeen & luonteeseen.

…yllättävän haastava on tuo haastattelijan rooli!

45 minuutin jälkeen ei meillä eikä haastateltavalla ollut enää kysymyksiä joten lupauksin tällä viikolla tehtävästä päätöksestä saattelimme tarjokkaan kotimatkalleen ja aloimme miettiä oliko hän ”se oikea”.
Sitä pähkäilyn ja jahkailun määrää!

Ja niinhän siinä kävi, että pros ja cons tasapainottelun jälkeen päädyimme valitsemaan tämän rouvashenkilön uudeksi työtoveriksemme seuraavan 6kk jaksolle.
Jos/kun oma sopparini syksyyn asti jatkuu, ehdin siis olla haastattelijan roolissa vielä toistekin kun puolen vuoden päästä uutta työllistettyä haemme!

Nyt sitten vain kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että valintamme osoittautuu oikeaksi helmeksi työn tiimellyksessä 😀

 

Työ ja raha Työ