Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina
Katsoin elokuvan ”Never let me go” joskus vuonna 2011 ja olin totaalisen myyty. Muistan kuinka istuin pitkäääääään hiljaa pimeässä leffan nähtyäni ja kokoilin itseni palasia. Tarina upposi ihon alle ja biisi Never let me go soi päässäni vielä päiväkausia.
Ihana tunnelma. Mahtava tarina. Rujo ja kaunis samaan aikaan. Muutaman kerran taisin nieleskelläkkin tarinan aikana, mikä lie kurkkua karhensikin…olisikohan jossain vetänyt?
Niinpä vähän pelotti lukea tätä kirjaa – yleensähän juttu on ainakin minulla niin päin, että kirjan luettuaan, ei pysty oikein ihastumaan siitä tehtyyn elokuvaan, enkä ensin halunnut pilata leffaa itseltäni.
Mutta hei – lukematon kirja on surullinen kirja, joten lopulta aloin sitä kuunnella BookBeatista.
Ja kerrankin en tuntenut pettymystä. Tarina oli yhtä surumielisen kaunis ja koskettava tekstinäkin kuin mitä se oli minulle elokuvanakin.
Kathy toimii kertojana, joka kuvaa itsenä ja ystäviensä, varsinkin Ruthin ja Tommyn kasvamista ”sisäoppilaitoksessa”. Sisäoppilaitos paljastuu kylläkin aivan joksikin muuksi ja vaikka kolmikko kokee, tuntee ja elää elämäänsä kuin kuka tahansa muu, on heidän kohtalonsa toisten käsissä.
Rujo tarina imaisee matkaansa ja vaikka riemu ei ripise ja laulu rai´u, jonkinlainen suloinen, surumielinen ja haikea ilo kulkee tarinassa mukana.
Kirjan tunnemaan pääsee todella hyvin tällä ”Never let me go”-biisillä, jolla onkin rooli myös tarinassa muutenkin kuin alkuperäisenä nimenä.
Kazuo Ishiguro: Pysy luonani aina (Never let me go)
Julkaisuvuosi 2005, äänikirja suomeksi 2018
Kustannusosakeyhtiö Tammi
