Eilen oli Joensuussa Joen Yö ja houkuttelin Turjakkeen kanssani liikenteeseen. Koska suunnitelmissa oli lähteä kiertelemään töistä suoraan, tälläydyin iltaa varten jo töihin lähtiessäni. Yleistä habitustani kuvaa hyvin se, että kun vähän laitetumpana astelin ovesta sisään, tuli vahtimestari käsi ojossa että ”me ei olla vielä auki…AI HEI SE OLET SINÄ…”
Työpaikan vessan sininen antidgrugs valo on tosi viehättävä ja antaa oman silauksensa tälle harvinaiselle ”päivän asu”-kuvalleni, ei paha, ei alkuunkaan vaikka itse sanonkin. Tykkään tästä kirpparilta löytämästäni mekosta paljon, vaikka se onkin musta.

Joen yön tapahtumat valtasivat keskustan alueen keskittyen joenrantaan ja ilosaareen. Musiikkia, taiteita, ruokaa, juomaa…kaikkea löytyi jokaiseen makuun.

Tämä Ice Rose- kuohari maistui janoiselle palveluneuvojalle ja ihan niinkuin Tekramütischin laulussa sanotaan pillillä pullosta kaikki maistuu paremmalle!

Kerubin keittiö vastasi Ilosaaren ruokatarjonnasta – näistä bataattiransuista näin jo etukäteen unta, niin hyviä ne ovat. Turjakkeen lohisalaatti ei pahaa ollut sekään.
Syömisen ja juomisen iloa kattoi saaren esiintymislavalta kuuluva musiikki, ei ketään huippunimiä, mutta loistavasti aurinkoiseen iltapäivään sopivia rytmejä ja riffejä.

Moikkasimme saaressa järjestysmiehenä toimivaa junioria ja läksimme takaisin keskustaan päin tarkoituksenamme hypätä katujunaan ja puksutella Botaniaan kuuntelemaan jazzia ja ihailemaan perhosia.
Katujuna ei sitten kulkenutkaan, mutta onneksi bussilla pääsi perille myös.

Botanian uusittu puistoalue ja kasvihuoneet ovat todella viehättäviä paikkoja viettää aikaa. Kiersimme viinilasit kädessä kasvihuoneet, ihailimme perhosia ja istuimme subtrooppisen alueen kasvien katveessa ihan vain nautiskellen olostamme.

Palattuamme Botanialta takaisin keskustaan vierailimme Taitokorttelissa, tutkimme Galleria Kohinan tarjontaa, mutta emme löytäneet grafiikkaa tai maalauksia, joihin olisimme syttyneet niin paljon, että kotiin olisimme sellaisen lunastaneet. Tai vuokranneet – Galleria Kohinassa toimii nimittäin Suomen vanhin (jo vuodesta 1971!) taidelainaamo.

Sää oli tosi lämmin, taivaalla killotti täysikuu, valot heijastuivat jokeen ja joka paikassa kulki iloisia ja nauravaisia ihmisiä, joiden joukkoon mekin sulauduimme loistavasti kulkiessamme käsikädessä pitkin poikin keskustaa.
Puolilta öin nappasimme kaupungin parhaat hampurilaiset vielä matkaan ja hyppäsimme taksiin nauttiaksemme ”Iltapalat” kotona. Jalat olivat kipeinä ylettömästä kävelystä, mutta äärettömän hyvä mieli mukavasta yhdessä vietetystä illasta peitti säryt tehokkaasti.

Aamulla herätessä muisti taas vanhan viisauden siitä, että kuohuviiniä, väkeviä ja viiniä ei pidä nauttiman saman illan aikana, jos haluaa että aamulla ei olo ole hutera.
Mutta oli se sen arvoista.