Tomaatti ja samettikukka ne yhteen soppii, huomenna pannaan pussauskoppiin…
sieltä kuuluu riks ja raks, tomaatille syntyy karvanen laps. Okei, rauhallisesti siellä takavasemmalla – on loru tääääysin epäsopiva ja ainakin 70-luvun lapsille joillekin aiheuttanut trauman jos toisen, kun itseensä kohdistui. Mutta nyt puhutaankin kasvikumppaneista eikä ihmisistä. Hmm…toivon kyllä suuresti, ettei tomaateistani tule karvaita saatikka sitten karvaisiakaan.
Monet hyötykasvit ja kukkaset kasvavat mieluusti vierekkäin, koska hyötyvät toisistaan – ja sitten taas on tietysti niitäkin kasveja, joiden on parempi ihan eri kortteleissa asustaa, mutta nyt ajattelin naputella muutaman sanan näistä yhteensopivista.
Niinkuin tuo loru jo antoikin ymmärtää, samettikukka ja tomaatti ovat oivallinen yhdistelmä istutettavaksi samoille mullille. Sen lisäksi, että samettikukan kukkaset saavat pölyttäjäöttiäisten huomiota enemmän myös tomaateille, niin samettikukka erittää juurillaan tuholaisia tappavia rikkipitoisia aineita!
Samettikukka on siis loistava kumppani myös kaaleille, jotka ovat kovin alttiita tuhohyönteisille.
Palkokasvit (pavut ja herneet) sitovat ja luovuttavat juuristollaan typpeä mentaliteetilla ”kaverille kans” – eli esim. härkäpapua kannattaa istuttaa perunan lähelle, kun taas hernettä ei, vaikka se palkokasvi sekin on. Herne sopii vaikkapa kurkun, salaatin ja porkkanan kaveriksi.
Yrtithän maistuvat hyvälle lähes kaikessa ruoanlaitossa – mutta tiesitkös sen, että ne parantavat makuja jo kasvaessaan tiettyjen kumppanikasvien kanssa?
Istuta perunapenkkiin korianteria, kuminaa tai piparminttua ja potaatin maku jalostuu!
Tai Punajuuren viereen tilliä. Tilli parantaa myös sipulin makua jo kasvuvaiheessa.
Tomaatin kylkeen voi istuttaa persiljaa ja punaposken maku senkun paranee.
Kukkaset hyötykasvimaalla eivät ole turhuutta vaan useat kukat suorastaan edistävät muiden kasvien kasvua houkuttelemalla pölyttäjiä ja/tai torjumalla haitallisia öttiäisiä. Tällaisa tehokaunokaisia ovat mm. kurkkuyrtti, kehäkukka, krassit ja kamomillasaunio. Tokihan jokaista noista, kuten kuvassa olevaa orvokkiakin voi syödä sellaisenaan tai käyttää ruoanlaitossa. Itse rakastan koristella hyytelökakkuja orvokeilla tai krassinkukilla ja drinksuissakin ne ovat kauniita.
Mutta puutarhahörhöily on hauskaa ja antoisaa vaikkei nyt kaikkea miettisikään hyödyn kannalta, en minäkään jaksa miettiä aina, että tämä ja tuo ei voi olla vierekkäin tai että nämä kaksi on ehdottomasti istutettava naapureiksi.
Silti näitä juttuja on hauska tutkiskella ja sopivan hetken tullen käyttää hyödyksikin. Eikö vaikka?
Toivoin perheen leipurimestarilta raikasta, ei liian makeaa kakkua ja sain juuri sellaisen kuin halusinkin – vaikka ulkonäkö on kovin kermainen, on puolet kermasta rahkaa ja makumaailma sitrusta, joten mmmmm….nam.
Hauska yksityiskohta kakussa olivat nämä pystysuuntaiset ”välit” – kakku oli komean korkea ja tytär olikin illalla ollut hieman huolissaan, josko se yön aikana jääkaapissa olisi romahtanut tai kaatunut. Mutta pystyssä oli pysynyt, täydellinen kosteus ja minun makuvammaiselle suullenikin löytyi vivahteita.
Aamupäivällä pyysin Turjaketta mukaani puutarhalle ja koska on Äitienpäivä, niin toiveenihan on laki! Kiltisti hän tepsutteli perässäni kun kuolasin ympäri kasvihuoneita ja huokailin haluavani vaikka mitä.
Olenkin päiväni viettänyt ulkosalla puuhastellen. Kahvia ja lounasta minulle on tarjoiltu ulos niitä pyytäessäni. Kyllä tää Äitienpäivä on huippu!