Aloitan uudessa työssä ensi maanantaina. Minusta tulee palveluneuvoja Carelicumiin ja työni jatkuu ainakin vuoden – kyseessä on äitiyslomansijaisuus, mutta myös jatkomahdollisuus on, mikäli sijaistettavani käyttää hyväkseen mahdollisuuden hoitovapaaseen.

Mikä ihme on Carelicum?

Carelicum on Joensuun (totaalisen remonttikaaoksen alla olevan) torin laidalla sijaitseva palvelukeskus, jonka tiloissa toimii lipunmyynnin ja matkailuneuvonnan lisäksi on mm. Pohjois-Karjalan museo ”Hilma” ja aivan hulvattoman ihana Mukulakatu!

Mukulakatu on hieno paikka muillekin kuin pikkulapsille – kun aikoinaan vaihto-opiskelijoiden Welcomin party järjestettiin Carelicumin tiloissa, viihtyivät +20vee vaihtarit pisimpään juurikin siellä.
Pohjois-Karjalan museotakaan ei tarvitse hävetä, museo on mukavan kompakti ja katseltavaa riittää – kiertämällä museon saa hyvän yleiskatsauksen Pohjois-Karjalan (ja Laatokan Karjalan) alueiden historiasta. Ja vaikka ehkä olisinkin nyt hiukkasen jäävi mainostamaan, niin museo ei ole laisinkaan tylsä!
Hauska yksityiskohta käytävän varrella on Populäärimusiikkihuone, joka muistuttaa että yhä nykyäänkin Pohjois-Karjala on ”laulun ja soiton maakunta”. Pienessä huoneessa on paikallisten muusikoiden esineitä/vaatteita, sekä sohvaryhmä Joensuun legendaarisesta Jokelasta. Sieltä löytyy myös jukeboxi, minkä uumenista löytyy reilut 60 paikallista musiikkiesitystä Nightwishistä Hassisen Koneeseen.

Katutasossa on vaihtuvien näyttelyiden tila ja siellä on kesäkuulle asti esillä Lastenkirjainstituutin kokoama näyttely lasten- ja nuortenkirjallisuudesta. Näyttelyssä on yli 60 teosta 1800-luvulta 1940-luvulle. Kirjojen lisäksi näyttelyssä on myös Suomen nukketaiteilijat ry:n ”Kirjat elävät” -teokset eli 15 nukentekijää on valinnut itselleen tärkeän kirjan ja luonut sen pohjalta nukketeoksen.

Jopas tämä menee mainostamiseksi!

Hiukkasen jännittää työn aloitus, mutta jännitys on sellaista iloista ja odottavaa – mahtavaa päästä opettelemaan uusia järjestelmiä ja tekemään työtä, jossa saa olla asiakkaiden kanssa tekemisissä koko ajan.
Miehän olen alunperin koulutukseltani matkailumerkonomi ja valmistuttuani työskentelinkin ”alalla” jonkin aikaa – olin matkatoimistovirkailijana matkatoimistossa, hoitelin Joensuun laulujuhlien yksityismajoitusta sekä toimin matkailuneuvojana kaupungin matkailutoimistossa ja kävin katselemassa Epsanjassa kuinka Tjäreborg pyörittää opastoimintaa…

Lipsahdin kuitenkin muille aloille kuin vahingossa ja vaikka myöhemmin Ruotsista paluumuutettuani Tampereelle vieläpä täydennyskoulutin itseäni matkailunsaralla ja väänsin matkailumarkkinoinnin approbaturinkin Tampereen yliopistossa en varsinaisesti alalla enää työskennellyt.

Ehkäpä kaupunkiopaskurssi, jota juuri suoritan oli alkuaskel takaisin turismin pariin 😀

Olen nyt henkisesti yrittänyt tsempata itseäni hyväksymään sen, että seuraavat pari kuukautta saan tuntea itseni moneen otteeseen aivan puukädeksi ja pöntöksi, ennenkuin asiat loksahtavat lopullisesti paikoilleen aivoissani. Onneksi kuulema tämä aika vuodesta on hiljaista, joten saan opetella juttuja rauhassa eikä tiskillä pitäisi olla sadan metrin jonoa koko ajan 😀

Vielä kun selviäisi se lopullinen palkka, niin voisin hakea uuden verokortin…

Jos siis satutte piipahtamaan Susirajalla ja tarvitsette bussilippuja, teatterilippuja, konserttilippuja tai matkailuneuvontaa, niin hipsunkipsun asioimaan Carelicumissa, I´ll be there!