Olin vähän hämmentynyt kun aloin lukea Crossanin kirjaa, tarina kun etenee proosarunona ja vaatii muutaman sivun keskittymistä, ennenkuin rytmiin (tai rytmittömyyteen) pääsee sisälle. Mutta kun Gracen ja Tippin elämään sujahti mukaan, en hetken päästä kiinnitänyt kerronnan tekstilajiin laisinkaan huomiota. En tiedä onko kirjailijalla lähempää kokemusta siamilaisista kaksosista, mutta ainakin minusta tyttöjen tarina tuntui hyvinkin todelliselta.

Kotiopetuksessa pidetyt tytöt joutuvat perheen rahojen loppumisen vuoksi aloittamaan kunnallisessa koulussa – elämä ja uuteen kouluun siirtyminenhän ei 16-vuotiaana ei ole helppoa muutenkaan,  saatikka sitten jos kyseessä ovat sisarukset, jotka jakavat ulkoisesti alaruumiinsa.
Yksi ei kuitenkaan ole mikään friikkisirkustarina ja vaikka tyttöjen kehityshäiriö, sen vaikutukset ja seuraukset ovatkin oleellinen osa tarinaa, nousi tärkemmäksi ainakin minulle tyttöjen persoonallisuudet ja heidän välisensä henkinen side.

Kirja kosketti minua ja kyllä, taisivat silmänikin hieman kostua joissakin kohtaa, vaikka osasinkin ennakoida juonen kulkua etukäteen.
Kaunis, hienosti kirjoitettu tarina.

Sarah Crossan: Yksi (alkup. One)
Kääntäjä: Kaisa Kattelus
Sivumäärä: 436
Ilmestynyt: 2015 / suom. 2018
Kustantaja: Kustantamo S&S

Helmet Lukuhaasteeseen sijoitan kohtaan: 32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan