Leikkilähetti
Huomasin noin kuukausi sitten Facebookissa MLL:n ilmoituksen armaassa kotikaupungissani järjestettävästä Leikkilähetti-koulutuksesta ja enpä tainnut kauaa miettiä, kun pistin ilmoittautumisen osallistumisestani.
Tänään se koulutuspäivä koitti ja meitä oli paikalla kymmenen eri-ikäistä innokasta naista osallistumassa. Missä ovat tältäkin saralta ne innokkaat miehet?
Kouluttajamme Teija oli selkeäsanainen ja innostava. Asiaa tuli alusta asti rutkasti, mutta koska paikalla istuttiin itse ilmoittautuneina ja aiheesta kiinnostuneina, keskittymisongelmia ei ryhmässämme ilmennyt.
Perinteisten minä olen se ja se ja tehnyt sitä ja tätä ja blaa blaa sijaan, saimme eteemme listat, joista poimimme ”intiaaninimemme” ja sitä kautta lyhyesti esittelimme itsemme. Eipä ollut vaikeaa listasta valita omaa nimeään…
Päivän mittaan saimme runsaasti oppia leikin merkityksestä ja keinoista, joilla/joiden avulla voimme aikuisina tukea lapsen leikkiä. Saimme leikkivinkkejä ja jippiii – teimme myös itse ”harjoituksia”!
Läiskimme mm. imaginaarisia pelikortteja imaginaariselle pöydälle ja aina kun pöytään iskeytyi pataa samanaikaisesti, saimme sääntöjen mukaan hihkua OUJEAH! Pelottelimme myös toisiamme pareittain (minä ja parini huusimme yhtäaikaa niin lujaa kuin kurkusta lähti, oikein vapauttavaa) ja saimme ryhmissä suorittaa tehtäviä – me etsimme luukkuja, lokeroita, ovia ja taskuja ja tutkimme mitä niiden takana on.
Lounastakin meille tarjottiin – ruokalan seinältä bongasin nämä synkän värikkäät tekstiilityöt. Tekijä ei kyllä selvinnyt mistään, mutta komeita ovat, eikö totta?
Vaihtelun vuoksi voi itseään määritellä vähän mielikuvituksellisimmilla adjektiiveilla kuin tehokas, positiivinen jne. Taidan käyttää tässä valitsemiani laatusanoja seuraavassa työhakemuksessani, josko erottuisin paremmin hakemusten sumasta.
Kirjoitimme myös tökkäysrunoja, mutta ne ovat niin hieno juttu, että niistä tulee oma postauksensa.
Koulutus alkoi aamulla 9:30 ja päättymisajaksi kerrottiin 15:00.
Ja että minä sain tämänkin kokea – koulutus joka alkaa ja päättyy silloin kuin on etukäteen ilmoitettu. Oikeasti. Wau.
Leikkilähettinä voisin toimia vaikka Terhokerhossa ohjaajana. Terhokerhot ovat maksuttomia ja kaikille avoimia kokoontumispaikkoja, joiden idea on tuoda eri-ikäisiä ihmisiä yhteen, niissä leikitään (kaikille tekee hyvää leikkiä!), pelataan, askarrellaan, luetaan tai vain ollaan yhdessä.
Päivän oppi saa muhia päässäni varmasti monta päivää ennenkuin oikein kunnolla sisäistän, onko minusta leikkilähetiksi, perhekummiksi, lastenhoitajaksi tai joksikin muuksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton vapaaehtoiseksi, mutta ihan kunnollinen kutka asiasta jäi.
Kunhan asioita vähän sulattelen ja tutustun meille annettuihin materiaaleihin sekä nettisivuilta löytyviin tarkempiin kuvauksiin, niin hyvinkin on mahdollista, että aktivoidun vaikka LUKUMUMMOKSI!
