Kolme paskaa asiaa -epähaaste: suloista sunnuntaita!
Loistavaa. Koska tunnetusti suhteeni sunnuntaipäiviin on vähintäänkin vastahakoinen, on se sopiva päivä suoltaa oma versioni Juliaihmisen Kolme paskaa hommelia-postauksesta.
Kolme paskaa asiaa päivissäni: ajelehtiminen, päämäärättömyys ja haasteettomuus
Koska työttömyyden vuoksi päiväni etenevät juuri omien valintojeni mukaan, ovat päiväni kuin hattaraa.
Keveitä, makeita ja pastellinvärisiä…vähän noin karikoiden siis. Olisi vaihteeksi mukava, kun arki olisi aikataulutettua ja joutuisi pähkäilemään uusien haasteiden parissa, pistämään itsensä ns. koville onnistuakseen!
Kolme paskaa asiaa minussa: itsepäisyys, tuittupäisyys ja käskyttäminen
Kun saan jonkun asian päähäni, se muuten pysyy siellä kuin täi tervassa, jaksan jankuttaa puolustaa näkemystäni hamaan hautaan asti ja sehän ei kyllä ole kivaa kanssaihmisille. Leimahdan myös turhankin helposti ja vaikka leimahdus sammuukin yhtänopeasti kuin syttyykin, ehdin monesti saada aikaan pahaa mieltä.
Käskyttäminen on toinen luontoni. En siis millään malta odottaa, että joku asia tulisi tehtyä ”kohta”, vaan minun on yksinkertaisesti pakko kertoa ihmisille mitä ja varsinkin miten joku juttu pitäisi tehdä. Juuri sillä sekunnilla.
Kolme paskaa asiaa elämässäni: en saa olla yksin, työttömyys ja liian vähän rahaa
Minusta tuntuu, että en saa koskaan olla yksin. Mies tekee töitä kotona ja vaikka joskus muinoin hänelle ihan oma toimisto piharakennukseen rakennettiinkin, on työpisteeksi vakiintunut talon puoli. Joten hän on aina läsnä.aina.aina.aina.
Työttömyys ja liian vähän rahaa liittyvät toisiinsa, mutta kirjasin ne nyt erikseen. Työttömyys on paska asia henkisesti ja rahanpuute kokonaisvaltaisesti. Kun kerrankin olisi aikaa, ei ole rahaa tehdä mitään kovin hullua tai kauasvievää.
Kolme paskaa asiaa blogissani: se ei kuulu oikein mihinkään kategoriaan, yleismaailmallisesti ei kovinkaan kiinnostava ja se on aivan väärässä seurassa muotiin ja kauneuteen keskittyvällä, kaksi-kolmekymppisille suunnatulla alustalla.
Blogini on vähän ”juosten kustu”, roiskin sinne ja tänne enkä ole keskittynyt oikein mihinkään. Jutut pyörivät oman navan ympärillä enkä viitsi ottaa kantaa ”tärkeisiin asioihin”, mitä nyt joskus kapinoin mielestäni ylimeneviin vouhotuksiin milloin minkin hypetyksen tiimoilta, nekin mielipiteet useimmiten sitten vastarannankiisken näkökulmasta.
Elän, joten myöskin kirjoitan +viiskymmpisen elämää, joka poikkeaa Lilyn kirjoittajakunnan elämästä aika radikaalisti, vaikkei mitään hiljaiseloa olekaan, joten…
Kolme paskaa asiaa tänä vuonna: ei matkaa aurinkoon hiihtolomalla, Ei tiedossa matkaa aurinkoon syksyllä, eikä odotettavissa matkaa aurinkoon talvellakaan.
Paskaa.
Viimeinkin löytyi kaupasta näitä turvepellettejä, joiden kanssa on siistiä aloitella ensi kesän kukkien (tai hyötykasvienkin) kasvatus vaikka pitsiliinan päällä!
Vettä on mielestäni tarpeeksi siinä vaiheessa kun littanat pelletit ovat turvonneet tuollaisiksi about neljä-viisi senttisiksi istutuspohjiksi. Ja okei – kaadoin vettä puolen litran limpparipullolla ja noin silmämääräisesti sitä meni juurikin se 4,2 dl noille tusinalle pelletille!
Olen aina pitänyt kirkkaan värisistä kukista, keltaista ja oranssia löytyy vähän jokapuolelta pihaa, mutta sinne sekaan olen alkanut kaipailla ”synkempiä” sävyjä: sinistä, tummaa lilaa, mustaakin, jos sellaista vain olen löytänyt. Niinpä kun silmiini osui kaupassa Tarhasalkoruusu Nigra, niin pakkohan se siemenpussi oli ostaa.
