Tammikuussa silmäni osui paikallisen yrityksen työpaikkailmoitukseen ja minusta tuntui kuin se olisi kirjoitettu juuri minulle. Jokainen työtehtävistä, jotka eivät aivan peruskauraa olleet, vastasi osaamistani, koulutuksiani ja työkokemustaustaani.
Niinpä kirjoitin intoa kihisten hakemuksen ja freesasin ansioluettelon korostamaan paikassa arvostettuja taitoja.

Hakuaika umpeutui. Ei tullut kutsua haastatteluun. Nothing. Nada.

Merkkasin työpaikkahaun hylsyksi Excell-taulukkooni (niin, ajatelkaa kuinka säälittävää, mulla on Excel-taulukko paikoista, johon olen hakenut!) ja pyyhin paikan pois myös haaveistani.

Ystävänpäivänä sain kuitenkin sähköpostia yrityksestä, vaikka työpaikkailmoituksen mukainen työn aloituspäivä oli jo mennytkin:

”Saimme huomattavasti ennakoitua enemmän hakemuksia tähän tehtävään ja valitettavasti minulla ei ole ollut riittävästi aikaa niiden huolelliseen käsittelyyn kaikkien muiden tehtävien lomassa. Mitään valintoja edes haastatteluun kutsuttavien henkilöiden osalta ei ole vielä tehty. Ilmoitathan minulle mikäli oma tilanteesi on tässä välillä jo ennättänyt muuttua.
Pahoittelen viivästystä ja pyydän siis vielä hieman kärsivällisyyttä, olen haastatteluun kutsuttaviin henkilöihin mahdollisimman pian yhteydessä.”

Jesh! Vastasin viestiin oitis ja kerroin olevani edelleen käytettävissä ja tulevani enemmän kuin mielelläni haastatteluun.

Ei tullut kutsua. Nothing. Nada.

No elämä on.

Kunnes sitten sain virallisen hylkäyskirjeen sähköpostiini.

Ja vaikka olenkin usein moittinut tätä vakiomallia, ”kiitos hakemuksestasi, mutta valinta ei tällä kertää osunut sinuun blaablaablaa, hyvää jatkoa ja onnellista uutta vuotta”, niin pakko myöntää, että on siinä puolensakin. Se on totaalisen neutraali eikä hetkauta vastaanottajaa mihinkään suuntaan.
Saamani viesti oli varmasti haluttu tehdä samalla lailla neutraalihkoksi, mutta silti rohkeasti vähän persoonallisemmaksi…ehkä.

Valitettavasti se kyllä minun ja varmasti jokaisen muun vastaavan kokemuksen omaavan kohdalla kolahti otsalohkoon kuin huonosti teroitettu kirves:

Kiitos vielä kerran hakemuksestasi ja kiinnostuksesta yritystämme kohtaan.
Saimme runsaasti hakemuksia toimistosihteerin tehtävään ja olemme nyt tehneet päätökset haastatteluun kutsuttavista henkilöistä. Valitettavasti sinä et tähän joukkoon kuulu. Painotimme haastateltavien valinnassa erityisesti kokemusta asiakaspalvelusta ja toimistotehtävistä sekä tottumusta nopeasti muuttuvissa tilanteissa toimimisesta.

Kokemusta asiakaspalvelusta?
Kokemusta toimistotehtävistä?
Tottumusta nopeasti muuttuvissa tilanteissa toimimisesta?

Pari-kolmekymppisen hakija lukee tekstin ja toteaa, että no joo, eihän mulla vielä tuota kokemusta ole niin kauheasti ehtinyt kertyä ja deletoi viestin sen kummemmin miettimättä.

Mutta  minä, 54vee, kenellä on kokemusta asiakaspalvelu- ja toimistotehtävistä lähes 30 vuoden ajalta, suurin osa niistä vielä varsin vaativiakin luonnoltaan, kyllä meinasin tukehtua aamukahviini. Tottumus nopeasti muuttuvista tilanteissa toimimisesta toteennäyttyy vaikkapa liput liehuen läpikäydyistä organisaatio- ja työnkuvamuutoksista, puhumattakaan hypyistä täysin eri aloilla ja niiden handlaamisesta todistettavasti kiitettävästi.

Toki jos kyseiseen paikkaan haastateltaviksi kutsutut omaavat kaikki vielä mittavammat työkokemukset eli pakostakin ovat iältään lähempänä kuuttaakymmentä, niin nostan hattua kyseiselle firmalle.
Mahtavaa, että ikä ei todellakaan ole este työllistymiselle!
Muussa tapauksessa saatan ehkä tuntea pientä katkeruutta.

Seuraan kiinnostuksella, kuka paikkaan lopulta valitaan.