Selatessani kansalaisopiston kevään tarjontaa, huomasin ensin luennon matkailuoppaan toiminnasta ja loogisena jatkeena myös matkaliluoppaankoulutuksen olevan tarjolla.

Olin parikymppisenä Joensuun matkailutoimistossa matkailuneuvojana, mutta varsinaisesti opaskierroksia en kotikaupungissani ole vetänyt ikinä, mitä nyt sellaisia ex-tempore omastapäästä opastuksia muualta tulleille ystäville ja vaihto-opiskelijoille.
Matkaopaskurssin olen käynyt Espanjassa ja ajattelin, että looginen jatkos olisi tämä kaupunkiopaskurssi muinaiselle matkailualan uralleni.
Tykkään esiintymisestä, olen selkeäsanainen silloin kuin keskityn ja tykkään myös tosi paljon kaikenlaisista ihmisistä – kun näihin vielä lisää sen, että suorastaan rakastan olla ”kaikkitietävän” roolissa, niin avot, ajattelin, että unelma keikkatyönihän on juuri opas!

Torstaina siis ajelin opistotalolle ja etsin luokan, missä luento pidettiin. Paikalla oli yllättävän paljon ihmisiä, pääosin keski-ikäisiä naisia, mutta kyllä joukkoon kaksi miestäkin mahtui (joista toinen oli vaimonsa mukana ja toinen ihan muuten vaan).
Oppaan työn ja koulutuksen esittelystä oli puhumassa ja keskustelemassa kanssamme paikallisen opasyhdistyksen puheenjohtaja Leena Pelkonen, aktiiviopas Heljä Lehtonen ja opas/kurssisuunnittelija Juha Pasanen kansalaisopistolta.

Mielikuva siitä, että opaskoulutus olisi läpihuutojuttu karisi kyllä ensi hetkistä. Mitä pitemmälle tilaisuus eteni, sitä kauhistuneempi oli oma pääni.

Kääk. ÄÄk. Toinen Kääk.

Ensinnäkin kaikki muut osallistujat tuntuivat olevan todella ammatilasiporukkaa, opastaneet siellä ja opastaneet täällä, opiskelleet siellä ja opiskelleet täällä, työpaikat kaikilla alaan liittyviä…
Sitten minä siellä, että joo, olinhan minä matkailutoimistossa 80-luvun loppupuolella…

Kurssin ohjelma on seuraavanlainen:
60 tuntia luentoja ja kohdekäyntejä
50 tuntia käytännön harjoituksia (mm. esiintymistaito, opastaminen kohteissa ja liikkuvassa kulkuneuvossa)
50 tuntia itsenäistä työtä (mm. harjoitustyö ja valmistaututuminen kirjalliseen ja suulliseen näyttökokeeseen)

Itse oppaan työhän ei minua pelota ollenkaan, mutta illan edetessä tajusin miten valtava määrä pilkkutietoa ja historiaa minun on omaksuttava pystyäkseni oppaan työstä suoriutumaan!
Juha Pasanen vilautti meille omaa kirjallista loppukoettaan ja kylmä hiki irtosi niskahiuksiini. Vuosilukuja, rakennusten esittelyä, historiaa… Minun täytyy näköjään ihan ensiksi poisoppia ajatus, että kaikkea ei tarvitse nykyään painaa mieleensä, koska tieto löytyy niin nopeasti.
Saako opas käyttää lunttilappuja? Hmm…tätä pitää kysyä jossain sopivassa välissä, vähän niinkuin humoristisena kevennyksenä, vaikka kysymys totisinta totta olisikin.

Pakko myös myöntää, että koin itseni hieman ulkopuoliseksi tuossa varsin homogeenisessä joukossa, mutta se minkä häviän pohjatiedossa ja korrektiudessa voin ainakin alkuun peittää puheripulilla ja eksentrisellä ulkoisella olemuksella. Harkitsen taas vahvasti hiusten värjäystä vihreäksi.

Kurssi on aika kallis (235 euroa), joten jos sen aloittaa, siihen on panostettava täysillä. Keikkatöitä on kyllä luvassa, koska tällä hetkellä Joensuussa on vain muutama aktiivisesti opastava henkilö, joten kesällä ainakin näillä töillä ehkä saisi työttömän aktiivisuusehdon täyttymään, jos siihen mennessä ei kokopäiväistä työtä ole löytynyt.

Tämän kurssin osalta kysyin te-toimistosta, josko tämä olisi hyväksyttävää aktivoitumiseksi ja sieltä tuli vihreää valoa, tekevät päätöksen työttömyyskassalle, että kyseessä sivutoiminen opiskelu, joka ei ole este etuuden maksamiselle.
Otin yhteyttä työttömyyskassaani saadakseni varmistuksen, että asia olisi myös heille ok, mutta arvatkaapas minkä vastauksen sain?

”Emme valitettavasti pysty antamaan sinulle tarkempaa tietoa. Laki on hyväksytty 1.1.2018, eivätkä ministeriön ohjeet ole vielä käytössämme.”

ETTÄ ON TOSI HYVIN AJATELTU JUTTU TÄMÄ UUSI LAKI!