Kuumailmapallolento – toteutunut unelma

Koko edeltävä viikko oltiin tyttären kanssa kyylätty sääarvauksia Sotkamon seudulla ja pidetty käsiä kyynärvarsia myöten ristissä että säiden haltijat meitä suosisivat keskiviikkoiltana ja -yönä, kun kuumailmapallolentomme oli tarkoitus nousta tuulten kuljetettavaksi.

Keskiviikkona sain puhelun Moments-Ollilta ja hänenkin mukaansa hyvältä näytti, päivällä saattoi jokunen kuuro käväistä Sotkamon yllä, mutta illaksi olisi luvassa loistavaa lentosäätä. Töiden jälkeen siis kamat ja ihmiset Dalin kyytiin ja nokka kohti Sotkamoa.

Majoituspaikkamme Aatelin Linna on ihan oma juttunsa, tässä kohtaa mainitsen vain, että olipas varsin hulppea asumus.  Yhdeksän maissa illalla suuntasimme kohti Sotkamon pesäpallostadionia, missä oli  Midnight Balloon Meetingin aloituspäivän lähtöpaikka. Ihmisiä pyöri kentällä ihmetellen ja odotellen kuumailmapallojen kasausta, paikalla oli lentoon valmistautuvien porukoiden lisäksi yleisöä viihdyttämässä ainakin taikuri ja yksi suuren suuri pallo, jonka sisään (kirjaimellisesti sen pallon sisään) ihmiset pääsivät ihmettelemään.

Etsimme kentältä oikean auton ja puhelimesta tuttu Olli tervehti meitä iloisesti esitellen oman korimme lentäjä Juhan. Moments lentäisi tapahtumassa kahden pallon voimin, toinen oli pienempi (4 +1) pallo ja meidän pallomme lähtisi tänä iltana 6 + 1 porukalla.

Alunperin meidän oli tarkoitus nousta lentoon kymmenen aikoihin, mutta aikataulu venyi hiukkasen, koska – no koska aikatauluilla nyt vain on tapana venyä. Odottaminen ei kuitenkaan tuntunut yhtään pitkältä tai puuduttavalta, koska kentällä riitti ihailtavaa täyttyvissä kuumailmapalloissa ja pakkohan se on myöntää, että tässä vaiheessa ihan pikkuisen jännittikin…

Kun kori oli siirretty kuljetuskärristä asemiin ja varsinainen pallo levitetty maahan, raahattiin paikalle iso ja kovaääninen tuuletin, millä pallo esitäytettiin ilmalla, jota sitten polttimolla lämmitettäisiin että pallo korkeuksiin kohoaisi. Ja ketkäs muut  ne sitten pääsikään avustamaan tässä kuin minä ja tyär. Siinä tuli ihonkuorinta samalla rahalla kun helkutinmoinen puhuri myös hiekkaa kentän pinnasta liikkeeseen pisti.

Lopulta päästiin kiipeämään koriin ja odottamaan ilmaan nousua. Kaikkiaan kentältä oli nousemassa 9 palloa ja meidän vuoromme oli niistä viimeinen.

Kaunista. Kaunista. Kaunista.

Jännää!

Ilmaannousu sujui todella pehmeästi, oma paikkani korissa oli lentäjän poteron vieressä eli samalla myös poltinten alla. Kuumahan siinä tulee ja meteli on aikamoinen kun polttimia käytetään.Kirjasin päähäni muistiin, että KUN seuraavan kerran lennän, niin korvatulpat matkaan.  Onneksi polttimot eivät jatkuvassa käytössä olleet matkan aikana  tai ainakaan ilmaan päästyä ääneen ei pahemmin huomiota enää kiinnittänyt koska maisemat ja fiilis olivat niin mielettömän upeita.

Itse lentäminen on taianomaista. Matka taittuu hiljaisuudessa, kyyti on uskomattoman tasaista ja korissa on oikein mukava seisoskella ja ihailla edellä majesteettisesti lipuvia toisia kuumailmapalloja ja silmiähiveleviä maisemia alhaalla.  Lentokorkeutemme oli viitisensataa metriä, välillä käytiin lähellä järvenpintaa ja sitten taas noustiin ylös. Kuulema maksimilentokorkeutemme olisi voinut olla 2000metriä ja 3000 metriä, jos lentäjällä happilaite.
500 metriä oli kyllä näin ensikertalaiselle aivan riittävä korkeus 😀

Lennon aikana näimme auringonlaskunkin ja on se vähän eri näköistä kuin maantasosta katsoen.

Lennon aikana lentäjämme Juha kertoili kiinnostavia tarinoita niin harrastuksestaan/työstään ja kuumailmapalloilusta ylensäkin.  Moments lennättää kesän aikana Oulussa lähes  _päivittäin_  ihmisiä!! Että jos Ouluun oletten menossa, niin tässäpä loistava vinkki!    Korin kyydissä ollut paikkakuntalainen nimesi ohittamiamme lahdelmia, saaria ja muitakin paikkoja, mikä oli hauska lisä matkantekoon. Ikioma paikallisopas siis!
Muutkin matkalaiset olivat oikein mukavia – hassua kuinka näinkin lyhyen kohtaamisen aikana sitä ”bondasi” porukan kanssa tosi hyvin! Meitä oli viisi ensikertalaista ja yksi ”konkari” lentäjän lisäksi leijumassa taivaalla ja ehkäpä juuri se ensikertalaisuus yhdisti?

Liideltyämme ilmojen halki reilun tunnin, aloimme laskeutumisen ja maastojoukot olivatkin jo ehtineet sille niitynkulmalle, mihin suuntasimme. Kuumailmapalloa seurattiin gps:ällä ja lentäjä oli myös radiopuhelimella sekä kännykällä yhteydessä tukijoukkoihin sekä toiseen Momentsin palloon.

Laskeutuminen oli varsin smooth – mitä nyt kerran meinattiin keikata vähän isompaan ojaan, mutta lentäjä pelasti tilanteen ammattimaisesti nostamalla palloa hiukkasen ilmaan (tai teki koko homman vain meitä vähän säikäyttäekseen, haha).

Jäimme koriin siksi aikaa kun maastoapuri kiskoi pallon tielle, missä se sitten kasattiin yhteisvoimin ja kaiken päälle nautimme lasilliset kuplivaa. Tai muut ottivat lasilliset ja kun ei sitten muille enää maistunut, niin minähän tietty kilttinä nautiskelin pullon loput ettei haaskuun mennyt.

Lopuksi meidät kuljetettiin lähtopaikalle, missä saimme kukin oman lentodiplomimme.

Jos kesälomalle ei olisi jo reissua lyöty lukkoon ja budjettia pitänyt hieman huomioida, olisin siltä seisomalta varannut uuden lennon seuraavalle päivälle. Seuraava lento jääköön tulevaisuuteen, mutta aivan satavarmasti lennän vielä uudestaan. MAHTAVA kokemus!

Lentoreittimme:

Lentomme hinta 270 euroa/henkilö, ilmassa reilu tunti, kaikkineen aikaa meni  21:00 – 01.15.

*****
Midnight Balloon Meeting, Sotkamo 28.06.2023 – 02.07.2023
Moments.fi

Puheenaiheet Oma elämä Suosittelen Tapahtumat ja juhlat

Paholaisen kakku – voiko tämä olla näin helppoa?

Olen tainnut itseäni jo useampaan otteeseen kehuakin aikamoiseksi taikuriksi keittiössä, mutta on minullakin Akilleen kantapää: kuivakakut.
Jotenkin kakuista tulee liian kuivia tai sitten ne takertuvat vuokaan ja repailesina ryökäleinä niitä ei kakuiksi edes tunnista.

Taidottomuudestani vinkuessani olen useammalta ihmiseltä saanut suosituksen paistaa Paholaisen kakun, sitä kun ”ei tarvii vatkatavispatarumputtaa, senkus sotket aineet sekaisin ja kaadat vuokaan”. Päätinpä siis iltana eräänä ottaa härkää sarvista tai pikemminkin kapustaa varresta ja uskaltautua tätä helppouden helmeä kokeilemaan. Nappasin ohjeen Marttojen sivulta, joskin vähensin sekä sokerin että rasvan määrää, koska Marttojen ohjeessa määrät ovat typerryttävän suuret omaan silmääni.

Esitöinä sprayasin kakkuvuokan huolella ja suorastaan kuorrutin sen korppujauhoilla, millin sadasosaakaan pinta-alasta ei jäänyt vaille suojausta kun asetin vuokan odottamaan taikinan sotkemista.

5dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
1dl Van Houtens intens deep black kaakaojauhetta (tätä löytyi kaapista minulta)
1 tl suolaa
1tl soodaa
1tl vaniljasokeria

K uivat aineet sotketaan sekaisin.

2dl maitoa + 2 kananmunaa kaadetaan sekaan ja sotketaan (ei vatkata/vispata/vaahdoteta) tasaiseksi möhnäksi ja viimeiseksi sekaan kumotaan 1 d sulatettua rasvaa (voita laitoin itse)

Taikina vuokaan ja vuoka 175 asteiseen uuniin about tunniksi.

Alussa vahtasin uunia ja näytti siltä ettei kakku nouse laisinkaan ja mietin että joopajoo, tässä tämä taas nähtiin. Ei ole minusta kakkumaakariksi. MUTTA! Ihmeiden ihme –  jossain vaiheessa paistoa kakku alkoi kohota ja kuinka kaunis siitä tulikaan!

Poika ja tyär osuivat paikalle kuin sattumalta (haha, olin juuri hehkuttanut perhechatissa, kuinka aion paistaa kakun) ja pääsivät maistamaan kakkua lähes suoraan uunista. Että olikin hyvää kylmän maidon kanssa!
Eivät meinanneet uskoa, kun kerroin, että kakkuun ole käytetty palaakaan suklaata, vaan maku tulee kaakaojauheesta.

TAIKA ON MURRETTU, minä osaan paistaa kuivakakkua!

Koti Ruoka ja juoma DIY Suosittelen