Olen ollut nyt vuoden työttömänä. Olen hakenut jokaista työpaikkaa, joihin olen kokenut olevani sopiva ja käynyt useammassakin haastattelussa, mutta töitä en ole saanut.

Hetkittäin, sen myönnän, olen pohtinut ikäni negatiivista vaikutusta työllistymiseen ja myös konkreettisesti tiedostanut, että pyytämäni palkka on minut pudottanut muutaman kerran mappi Ö:hön. Ehkä myös konservatiisemman katsojan silmiin ei-niin-väritön persoonani on jonkun työllistymismahdollisuuden torpannut.

Kaikesta tästä huolimatta olen jokaiseen päivään lähtenyt positiivisena ja energisena, täynnä uskoa itseeni, osaamiseeni ja kyvykkyyteeni uuden oppimiseen. Uskoen, että kyllä se työpaikka löytyy vielä, että onneksi on liitonpäiviä vielä kuitenkin jäljellä, työttömyyskorvauksella kyllä elää kun ei ihan päättömäksi heittäydy.
Toki olen pahoittanut mieleni hetkittäin, kun taas yhden ”kiitos kiinnostuksestasi…”-viestin olen lukenut, mutta masennuksesta ei ole tietoakaan, enkä mieleeni tulisi pätkääkään vähätellä itseäni tai alkaa ajatella olevani jotenkin huono tai vähempiarvoinen ihminen, koska olen työtön.

Mutta nyt en tiedä mitä uskoa. Olenko minä, työtön ihminen sittenkin huono ja vähempiarvoinen tässä yhteiskunnassa?
Vuoden 2018 alusta voimaan astuva Aktiivisuusmalli ( = köyhät kyykkyyn ja tehdään työttömistä narreja ja pelinappuloita parempiosaisten hyppyytykselle) kyllä tipauttaa minutkin aika alhaisiin laaksoihin.

Mitä tämä aktiivisuusmalli sitten tarkoittaa? Jos en ihan väärin ole kaikkea lukemaani ymmärtänyt, niin paketoituna se tarkoittaa seuraavaa:

Aktiivisuuden seuranta tarkoittaa sitä, että minun on täytettävä 65 etuuden maksupäivän tarkastelujakson aikana  tämä aktiivisuusedellytys, että minulle maksettaisiin päiväraha täysimääräisenä tarkastelujaksoa seuraavilta 65 maksupäivältä.

Täyttääkseni tämän edellytyksen on minulla seuraavat vaihtoehdot:

• olen palkkatöissä yhteensä 18 tuntia
• ansaitsen yritystoiminnalla vähintään 241 euroa (23 prosenttia yrittäjän työssäoloehtoon vaaditusta kuukausiansiosta)
• Olen yhteensä viisi päivää työllistymistä edistävässä palvelussa
• olen yhteensä viisi päivää muussa työvoimaviranomaisten järjestämässä työllistymisedellytyksiäni parantavassa toiminnassa
• olen viisi päivää muussa työpaikalla tai työllistymiseen liittyen toteutettavassa rekrytointia tukevassa toiminnassa, jonka ajalta maksetaan työttömyysetuutta
• Ja näitä toimintoja ei voi yhdistellä, eli olen joko töissä tai osallistun edistäviin palveluihin.
  Hyväksyttyjä työllistymistä edistäviä palveluja ovat omaehtoinen opiskelu, työvoimakoulutus, työnhakuvalmennus ja uravalmennus, työkokeilu ja koulutuskokeilu sekä kuntouttava työtoiminta.

Se mikä minua tässä nyt eniten ihmetyttää on se, mistä kaikki nämä mahdollisuudet meille työttömille oikein avautuvat 1.1.2018?

Onko samanaikaisesti lain hyväksymisen kanssa taivaasta tipahtanut meille työttömille yhteensä parisataatuhatta työpaikkaa, omaehtoista opiskelu-, työvoimakoulutus-, työnhaku- ja uravalmennuspaikkaa, työkokeilu- ja koulutuskokeilu-paikkaa tai kuntouttavaa työtoimintapaikkaa?

Enhän minä pysty työnhakijana päättämään yhteenkään näistä toiminnoista osallistumista!
Minun osani on nöyränä täyttää ja lähettää haluamiini paikkoihin hakemuksia ja anomuksia  ja sitten odottaa josko te-toimisto/työnantaja/koulutuksentarjoaja/kela katsoo juuri minun olevan sopiva vastaanottamaan kyseessäolevan paikan.
Eli omalla aktiivisuudellani, joka ei ole vähäinen tähänkaan asti ollut, minä en pysty yhtään vaatimusta täyttämään sen enempää kuin aiemminkaan. En vaikka mitä tekisin.

Oma aktiivisuuteni ei todellisuudessa lain määrittämänä ja siivittämänä pysty nykyisestään yhtään lisääntymään, koska valitettavasti en pysty vain kävelemään sisään jonnekin ja ilmoittamaan, että ”heippa, mie tulen teille nyt töihin, kun lain mukaan pitää olla aktiivinen”. Tai voisinhan minä sitä kokeilla, mutta todennäköisesti en saisi töitä vaan pikemminkin pääsisin kunnalliseen ylläpitoon sellaiseen pehmustettuun huoneeseen, missä aamiainen/lounas/päivällinen koostuisi erivärisistä pillereistä.

Todellisuudessa minun, kuten tuhansien muidenkin asemassani olevien työttömien työttömyysetuutta tullaan maksamaan typistettynä tästä lähtien siihen unelmissa häämöttävään päivään saakka, kun onnistumme itsellemme töitä löytämään.
Valtio säästää moninumeroisen summan rahaa maksamattomien etuisuuksien myötä ja eduskunnassa voidaan taas vaikka korottaa palkkoja, kyllähän näin vaativien ja kansalaisten hyvinvointia edesauttavien päätösten tekemisestä kannattaakin palkita työn raskaan raatajat!