Muistin toissa päivänä kauppareissulla, että rakkaan kulkimeni leima vanhenee tammikuun alussa ja kurvasin kohdalle sattuneen katsastusaseman pihaan. Koska jonoa ei keskellä päivää ollut, istahdin kahville kun katsastusmies lähti syynäämään autoani.

Heinäkuussa Haniin vaihdettiin taakse jarrukengät ja silmäiltiin samalla, ettei mitään isompaa ollut irtipoikkipalasina ja lokakuun lopussa ostin siihen uudet nastarenkaatkin, koska viime vuonna sain vähäisestä nastamäärästä suullisen maininnan. Yleisesti ottaen, optimistisesti ajattelin, että ainoa mihin leima voi kaatua on mahdolliset alustan ruostevauriot.

Katsastusmies kutsui minut halliin ja antoi yleismaailmallisesti positiivisen katsauksen ihanaisesta Pandastani, mutta totesi sitten, että hylätyksi katsastus loppujen lopuksi kääntyy, koska seisontajarrun säädöt oli päin prinkkalaa eikä pitoa löytynyt toiselta puolen kuin 16%. Yksi lamppukin oli palanut, vaikka tarkistaessani ne ennen halliin ajoa kaikki paloivat.

Onneksi ei mitään sen enenpää maata tai taloutta kaatavampaa, joten otin hylkäyspaperit käteen, hyppäsin autoon ja ajoin tutulle korjaamolle kysymään käsijarrun säätöaikaa.

Sain ajan tälle päivälle ja vein Hanin huoltoon puolen päivän aikoihin. Korjaaja lupasi soittaa, kun homma on hoidettu ja lupauksensa mukaisesti soittikin vähän ennen kolmea. Remppa maksoi 60 euroa ja tyytyväisenä ajelin katsastusasemalle hoitamaan jälkitarkastuksen samoin tein.

Rekisteriote ja korjauskehoituspaperi kädessä astelin palvelutiskille ja kysäisin josko joku ehtisi korjauksen katsastaa ilman pisempää odottelua. Asiakaspalvelija totesi, että ruuhkaa ei ole, mutta katsottuaan papereita totesikin minulle, että he eivät autoani katsastaisi.

MITÄ???

Nikotellessani tiskillä nainen nauraen näytti rekisteriotetta ja totesi, että tässähän on tämän päiväinen hyväksyntäleima!

Eli Hanin korjannut asentaja oli käynyt siihen työn tehtyään myös leiman katsastuksesta. Eikä sanonut minulle mitään kun auton kävin hakemassa!

Aika upeaa asiakaspalvelua, sanonpa vaan!!