Mukaan järjestötoimintaan?

Näyttökuva 2017-09-11 kello 11.31.50.png

Mie olen aina miettinyt, että kaikenmaailman järjestötoiminta on täti-ihmisten ja mummeleiden maailmaa, enkä ole montaakaan ajatuksenpätkää uhrannut mahdolliselle omalle osallistumiselleni.

Sitten alkoi naurattaa. Hemmetti, miehän olen periaatteessa just sellainen keski-ikäinen kukkahattutäti besserwisser, kenelle olen ikäni naureskellut!

Joten kun sähköpostiini saapui Psoriasisliiton kutsu nettiopintoihin Yhteiskunta, kansalais- ja järjestötoiminnan mutkista ja kiemuroista, niin kas kummaa, avasin sähköpostin ja tutustuin kurssin antiin.

Ja ilmoittauduin kurssille!

Psori nyt kuitenkin on ollut osa elämääni niin hyvässä kuin pahassakin pian 40 vuotta, niin ehkäpä minunkin kokemuksistani ja ajatuksistani voisi jollekulle olla joskus hyötyäkin.

Koulutus järjestetään etäopetuksena, kestoltaan se on 24h. Sisältö koostuu seuraavista asioista ja tavoitteista:

Koulutus koostuu viidestä moduulista:
– Mitä yhdistystoiminta on?

– Keitä ovat luottamushenkilöt ja mitä he tekevät?
– Mitä toimintaa yhdistyksen vuoteen mahtuu?
– Miten kokoukset toimivat?
– Miten jäsenistä huolehditaan?

Sinänsä peruskauraa otsikoiden pohjalta nuo luottamushenkilöt ja kokouksen toiminnat ja järjestämiset, mutta kiinnostavaa nähdä, miten esim. yhdistyksen vuosikalenteri poikkeaa yrityksen vastaavasta.

Ja jospa mie tuosta sitten oikeasti ottaantuisin ja lähtisin mukaan vertaistukitoimintaan aktiivisesta järjestötoiminnasta puhumattakaan!

 

 

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Kuvia vai tekstiä?

 

typewriter-2653187_1920.jpg

Selailin blogeja ja nappasin auki kiinnostavan otsikon ”The Blog Awards Finalistit! Ketkä ovat suosikkisi”
Vieritettyäni kuvatolkulla (sinänsä oikein kauniita ja edustavia kuvia kirjoittajasta) löysin pätkän tekstiä ennenkuin kuin taas kuviakuviakuvia. Ja sama toisen kerran. Ja kolmannen.

Tässä kohtaa huomasin huvittuvani ja hiukkasen ärsyyntyväni ja postaus jäi lukematta loppuun.

Reaktioni herätti ajatusketjun, siitä mikä on itselleni tärkeää valitessani luettavia blogeja – tai no tuossahan se jo tulikin, luettavia blogeja.
Vaikka se mitä näen on minulle äärimmäisen tärkeää ja nautintoa antavaa, niin tärkeintä ovat sanat ja teksti, mikä niistä syntyy.

Vaikka sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin omassa päässäni blogin tehtävä on tuoda asiansa esille enemmänkin sanallisesti kuin kuvallisesti.
Käyn mielelläni valokuva- ja taidenäyttelyissä ja koen myös siellä käyväni monipuolista dialogia kuvantekijän kanssa vain katsomalla, mutta tilanteessa, jossa vain katson, on tulkinta täysin minun omani. Tekstin kanssa tanssahdellessa on vahvasti mukana myös kirjoittajan oma selitys tilanteesta, tunteesta ja hetkestä ja omat aivosynapsini kokevat saavansa enemmän irti sanoista.

Kuvia voi muokata, vääristää ja fixata, yleensä niissä esintyessään henkilö pyrkii olemaan aina vähän se parempi tai ainakin paremman näköinen itsensä.
Tekstiäkin voi muokata, vääristellä ja kaunistella, mutta kun sitä on tarpeeksi, sieltä pilkkujen välistä väkisinkin tulee läpi se mitä ihminen oikeasti on.
Ja se on se mitä haen lukiessani blogeja.

Lemppariblogini täydentävätkin elämänläheisiä tekstejään kauniilla kuvilla, mutta se suurin anti löytyy ehdottomasti teksteistä.

Pidinkin Blog Awardeistä innoittuneena oman äänestykseni seuraamieni ihanien blogien  joukossa ja täten kattilankansien kolinalla ja munniharpun päristyksellä haluan ojentaa virtuaaliset Pihlajanoksakimput (paljon marjoja) ja Kunniakurpitsat (Paras satoherkku!) sarjassa ”Parhaat naurut ja vitutuksen poistot 2017 (so far)”,  tässä listattuna aakkos-, ei arvostusjärjestyksessä.

IMG_5691.JPG

 

Pirtti, Pöpelikössä ja rakastan rakastan

Keep on Posting!

 

PS: kaikki muutkin seuraamani blogit saavat virtuaaliset, pihlajanmarjaiset syyskimput. Kiitos kun olette olemassa!

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään Höpsöä