Piste iin päälle
Vanhempien vessarempan harjakaiskahvit on jo juotu, vaikkakin listat puuttuvat vielä. Kirsikaksi kakun päälle kiinnitimme vanhan kristallikruunun pikkuvessan kattoon ja vaikka isäni ja äitini alkuun hiukka ideaa epäilivätkin, niin lopputulos kyllä vakuutti heidätkin.
KAIKILLA pitäisi olla kattokruunu vessassa! Niin hienon näköinen tuo on 🙂 Lukija muistakoon, että remonttihenkilön elämän motto on ”bling-blingiä ei voi olla liikaa”.
Lavuaarin reunalla näkyy vielä tiilipölyä sen jäljiltä, kun porasin iskuporakoneella kiinnitysruuvien paikat betoniseinään ja ne listat puuttuvat, mitä nyt lattianrajassa näkyy yksi kiinnityslistan pätkä joka piti väliaikaisasentaa wc-istuimen kiinnityksen ajaksi (laminaattihan on kelluvalla asennuksella ja olisi voinut liikkua liikaa toiseen reunaan, kas sen eläminenhän pitää huomioida!).
Mutta piti vain saada kuva otettua ja tänne postattua.
Vaaleasävyinen laminaatti ja valkoinen puolipaneeli avartavat todella pientä tilaa hienosti ja seinän värikin osui nappiin, kuva pikkasen vääristää sävyä, mutta kaunispa on se vähän vääristyneenäkin.
Väsynyt mutta onnellinen: Remppareetta hymyilee kättensä jälkien ympäröimänä.
Sitkeys ja huumori kantoi yli pahimpien karikkojen ja lopulta laminaatit asettuivat paikoilleen jos nyt ei aivan sataprosenttisesti vaaterissa, niin niin pienellä virheellä, ettei sillä ole enää mitään merkitystä kalusteasennuksiin.
Tässä välissä pääsin heilumaan pensselin kanssa. Maalasin katon useampaan otteeseen, ennenkuin valkoinen väri tasottui. mutta kylläpä pieni tila sitten valaistuikin kummasti!
Lasikuitutapetti on loistava keksintö tuollaiseen vanhaan seinäpintaan. Se tasoittaa hienosti ruppasta lastulevyä ja myös rapattua seinää. Ja se on myös helposti maalattavissa.
Aika aneemisen näköistä tässä vaiheessa…
Putkimiesnainenhenkilö survoo putkea viemäriaukkoon. Tiiviste oli hiukkasen kinkkinen saada sopimaan putkeen, mutta pientä väkivaltaa käyttäen sekin onnistui.