Päivä 1.

Vanhempieni evakko on päättynyt ja putkiremppa valmis. Uusien putkien innoittamana he päättivät uusia myös vessansa ja isä kysyi, josko voisin tulla hänen avukseen urakkaan. Ja tokihan minä suostuin! Otan aina ilolla vastaan Mahdollisuudet porata, naulata, sirkkelöidä, paukuttaa, ruuvata ja naputtaa!

Alunperin ajattelimme, että muutaman neliön kokoisen vessan seinien ja lattian uusinta olisi hoidettu päivässä, mutta toisinpä kävi. Takana on kaksi piiiitkää  päivää ja valmista ei vielä näy.

Syynä ei ole isäni ja minun tumpelointi tai osaamattomuus, vaan vuonna -68 asialla olleiden timpureiden ja muurareiden suuripiirteisyys vatupassin käytössä.

Yksikään pinta, mihinkään suuntaan, ei ole suora tai mikään pinta tasainen. Muuraria ei myöskään ole häirinnyt jättää seinälevyn taakse piiloon suurinpiirtein Gran Canyonin suuruista aukkoa kun sementti on loppunut kesken jne. jne.

Kiiloilla ja polyuretaanivaahdolla selätimme ensimmäisen haasteen ja saimme seinän alaosat lopulta siihen malliin, että pääsimme pätkimään seinäpaneeleja ja minä sain puhallella hyperturbomaximusnaulaimeeni kuin paraskin pyssysankari.
 

Zädäng! Bjoing! Zap-zap-zap!

Vedettyämme apuviivat vatupassin avulla saimme paneelien yläreunat siedettävään ojennukseen, mutta joka ikiseen kulman kohdalla saimme mittailla viimeistä paneelia tarkkaan – ero ylä- ja alareunan välillä kun oli yli kahta senttiä parhaimmillaan…

Epätoivo iskisi mieleen katsellessa yleisilmettä ilman listoja.
Epämääräisen näköiset rajapinnat siistiytyvät listoittamalla jahka kitattuamme, tasoitettuamme ja hiottuamme yläpuolisen seinäosan vedämme siihen lasikuitutapetin ja maalaamme sen.
Lattian rajapinta joutuu odottamaan laminaattien asennusta ja sen jälkeistä listoitusta ja myös kaikki harottavan näköiset kulmat saavat kaunistuksikseen listat.
Kiitos ja kumarrus teille rakkaat ystäväni: kulmalistat, lattialistat, peitelistat ja reunalistat!