Lukupiirimme huhtikuun kirja on Sinikka Nopolan Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla – pakinakokoelma. Ihan nohevia, pirtsakoita ja ajatuslahjakkaita pätkäisyjä, mutta kirjaksi koottuna kokonaisuus jää valjuksi.
Parempi olisi ollut lukea vaikka pakina päivässä ja makustella rauhassa, mutta putkeen luettuina ei oikein mikään noussut kutittelemaan aivonystyröitä.

Kevät on edennyt kohisemalla täällä susirajallakin ja kun sain mahdollisuuden etätyöpäiviä säätämällä ja yhden lomapäivän käyttämällä kokonaisen viikon putkeen mökkielämää itselleni, pakkasin kassin, täytin vesipönikät ja ajelin Olotilalle lataamaan päätä ja akkuja.

Käyttövettä ei vielä jäätilanteen ja pakkasöiden takia saada päälle, mutta eipähän tuo minulle ongelmaa tuota, kun lapsesta asti olen mökillä viihtynyt ilman niitäkin.
Pääsiäisenä täällä käydessä hajotin etu- ja takakuistilta talven aikana pakkautuneet lumet ja hyvin olivatkin sulaneet. Pääsin nostamaan grillin ja terassikalusteet järvenpuoleiselle kuistille ja hekumoin ajatuksella grillimakkarasta.

Ensimmäisenä yönä heräsin aivan jumalattomaan rysähdykseen ja säntäsin ikkunaan satavarmana siitä, että jostain omituisesta syystä puu oli kaatunut mökin päälle. Mutta ei ollut kaatunut puu metelin aiheuttaja. Katolla olevat jäiset lumet tippuivat kertaalleen jo lumesta vapautuneille kuisteille ja koko asumus tärähteli. Todella miellyttävä tapa herätä keskellä yötä! Ensimmäisen rysäyksen jälkeen ehdin onneksi pelastamaan grillin ja terassikalusteet sisään ennen seuraavaa lastia, joka olisi pistänyt ne tuhannen päreiksi.

Etukuistilla lämpötilat nousevat iltapäivän auringossa jo +25 asteeseeen ja kinokset sulavat silmissä, mutta kyllähän niitä riittää vielä reippaasti. Parkkiapaikalla levittelen lumivalleja lapion kanssa päivittäisissä kuntoilusessioissani, niin että siihen saisi pian useamman kulkimen mahtumaan.

Vapaapäivänä pakkasimme keittiön kaapistojen ovet autoon ja veimme ne työstettäviksi Kiteen Kalustesoppiin. Sää oli tosi kaunis ja ajomatkan varrelle sattui useampi peltoalue, missä muuttolinnut kokoontuivat. Saimme ihailla kurkia, joutsenia, kuoveja ja ah niin vihattuja hanhiakin. Reitin varrella nautiskelimme myös lossikyydista Saimaan suurimman lossin Nestorin kyydissä ylittäessämme Arvinsalmen, joka yhdistää Liperin ja Rääkkylän.Kiteen keikauksen jälkeen T. suuntasi kohti kotia ja minä jäin nautiskelemaan ylhäisestä yksinäisyydestäni. Rakastan tätä hiljaisuutta, selkeyttä ja lumipeitteen tuomaa rauhaa myös pihahommista (vaikka niistä pidänkin). Tässä vaiheessa kevättä mökillä vietetty aika on jonkinmoista pysähtyneisyyden aikaa ja koska minun on yleensä vaikea pysähtyä yhtään missään tai mihinkään, niin tämä on harvinaista herkkua.

Puuhastelen pieniä juttuja, lämmitän uunia, luen kirjoja, katson jonkun leffan ja kaivoin akryylimaalitkin kaapista pitkästä aikaa, tällä kertaa maalatakseni kiviä!