Keittiön uudistaminen etenee
Niinkuin aiemmin olen kirjoitellut, henkinen sietokykyni panelien suhteen lähetelee katkeamispistettään, mutta koska en ihan täysin tuulelläkävijä kuitenkaan ole, ei isompaan remonttiin lähdetä ilman perusteellista suunnittelua.
Mutta muutosta tarvitaan ja vahvasti!
Keittiön kaapinovet tulevat siis saamaan reippaasti ja reipasta väriä pintaansa. Tekemiini kahteen hintakyselyyn vastasi vain toinen yrittäjistä ja hänetpä tietenkin valitsimme – onneksi hintakin tuntui asialliselta ja toimitusaika hyvätä, että oiva valinta!
Akkuporakoneiden latauduttua aamupäivän, aloimme irroittamaan ja purkamaan ovia.
Ovien paikoillaan ollessa irroitimme veitsitukit, kalenterikoukut ja ovenkahvat ja säilöimme osat omiin muovipurkkeihinsa, että kasaamisvaiheessa ei tarvitse
pähkäillä mikä ruuvi mihinkin kuuluu (been there, done that).
Nostimme riisutut ovet pöydän päälle ja T. irroitti pihtien kanssa ovista saranat suoriutuen tästä kiitettävästi, koska vain yksi muoviosa meni rikki. Veikkaisin, että jos olisin itse ollut niitä irroittelemassa, rikkontuneita olisi ollut moninkertainen määrä!
Ihme kyllä ovettomat kaapit eivät näytä yhtään pahalle ja ehkäpä uudet ovet eivät heti oitis valmistuttuaan pääsekään paikoilleen vaan nautiskelemme keittiön avaruudesta. Tosin ovet on pakko laittaa paikoilleen sillä sekunnilla kun ihanan kamala Hulifer kylään saapuu seuraavan kerran. Nuori herra karvakorva kun ei voi vastustaa kiipeilyä ja jos vaikka kaapin ovi jää auki, niin kattimokoma löytyy sieltä alta aikayksikön.
Ensi keskiviikkona pakkaamme kaapinovet autoon ja viemme ne uudistettaviksi Kalustesoppiin Kiteelle.
Näihin kaapistoihin kun roiskii vähän reippaampaa väriä, niin ei edes huomaa noita mäntyseiniä ja -kattoa!
Ja eikun googlaamaan paikallisia yrityksiä, mitkä tekisivät ammattitaidolla ovien kunnostamista ja pinnoittamista/maalaamista.
Tämä menee jo vähän lempparini oranssin suuntaan isolla värimallilla luonnonvalossa katsoessa, mutta jotenkin uppoaa muuhun puupintaan turhan kesynä.
Vihreä väri on yhteenkuuluvuutta ja rauhaa kaiken olevaisen kanssa ja se on myös parantava väri. Vaikka timantit ovat ikuisia, olen itse aina viehättynyt enemmän jalokivistä. Smaragdin värinen keittiö voisi harmaina kuukausina tuoda harmoniaa päiviin ja vihreähän sopii kaikkiin juhliin, jouluun, juhannukseen, vappuun ja pääsiäiseenkin
Perheen sisäinen äänestys on käynnissä ja lopullinen valinta päätettäneen tulevana viikonloppuna. Itsekään en ole vielä aivan satavarma suosikistani!