(kuva pixabay)

Tehtiin vappuna ribsejä, jotka onnistuivatkin oivallisesti. Nakerreltuani pari luunväliä ja rouskuteltua rustonpaloja (suurinta herkkuani!) huomasin yht´äkkiä että suussa tuntuu oudolle.

Huuhtelin suuni kulauksella punaviiniä ja kuulostelin tuntemuksia. Kieli ajautui kuin itsestään alaleuan takaosassa olevaan rosoiseen koloon. Mitä helvettiä?

Tarkempi tutkiskelu peilin avulla osoitti pelkoni todeksi. Takimmaisin alaleuan oikeanpuoleista puruhampaista olikin enää puolet siitä mitä sen pitäisi olla.

Jos jonkun suussani vielä viihtyvistä hampaista pitää haljeta, on kyseinen yksilö se kaikista huonoin vaihtoehto.
Kyseessä on yksilö, joka on ensinnäkin ehkä vain noin 10% omaa hammasluuta, malliin juuret syntyperäistä minua ja kaikki muu keinotekoisesti rakennettu. Kyseisen yksilön alla uinuu myös VIIDES viisaudenhampaani, joka on kietonut läheisyydenkaipuussaan juurensa tuon onnettoman alkuperäisen juurien lomaan niin, että kumman hyvänsä poisto on megalomaaninen operaatio, ilman ”suurimuotoista kirurgiaa” se ei onnistu.

Viisuri on myös sijoittunut niin, että se nojaa yhteen suurista kasvohermoistani. Tämä likeisyys aiheuttaa sen, että mikäli tuohon ”suurimuotoiseen kirurgiaan” joudutaan jossain vaiheessa turvautumaan, todennäköisyys kasvohermon vahingoittumisesta ei ole edes todennäköisyys vaan tosiasiallinen seuraamus. Se että toinen puoli naamastani roikkuisi hervottomana loppuelämäni ei jotenkin innosta, vaikka miten vakuuttelisin etten ole turhamainen ihminen. Ilkeämpi ihminen toteaisi minulle, että ”Jumala kostaa” kun olen toitottanut inhoavani kuolaavia lapsia ja eläimiä – siinähän sitten itse kuolaan loppuelämäni..

Hauskan lisämausteen tuo mahdolliseen hampaanpoistoon nivelpsoriasikseni ja sen lääkitys. Hammaslääkärini on ilahduttanut minua kertomuksilla siitä kuinka metotreksaatti on toisiksi pahin mahdollinen lääkitys (biologinen lääkitys on ykköspahis) mikäli esim. hampaanpoistoon joudutaan. Metotreksaatin käyttäjien parantuminen hampaanpoistosta on todella vaikeaa ja riski esim. kuoliosta leukaluussa on suuren suuri.

Leukaperää kuumottaa, mutta varsinaisesti särkyä ei ole, otin tulehduskipulääkkeen ja toivon ettei kipua tulekaan.
Toivon myös, että lohkeama koskee vain keinotekoista hammasta ja juuret olisivat säilyneet ehjinä. Koska jos juuri on lohjenut, ei uutta voi sen varaan rakentaa.

Ja niin – nivelpsoriaatikollehan ei laiteta implanttejakaan kuin viimeisessä pakossa. Juuri tuon huonon/olemattoman paranemisennusteen ja kuolioriskin takia.

Hammaslääkäriajan sain huomisaamulle. Siihen asti näissä tunnelmissa.