Kuistilla on ihana istuskella heti kun vain säät ja lämpötilat sen sallivat, kahvikin maistuu satakertaa paremmalle ulkosalla kuin keittiönpöydän ääressä, eikös vaikka?

Jostain omituisesta syystä takakuistimme ihastuttaa suunnattomasti ampiaisia ja mehiläisiä. Ja nyt takavasemmalla ollaan ihan hiljaa, eikä yritetä urputtaa, että pörriäiset viihtyvät kuistilla siksi että tuppaan sen täyteen amppeleita ja muita ruukkurikitelmiä, jotka pursuvat kukkasia.
Jostain omituisesta syystä siis.

Alati asioita tutkiskeleva ja tietoa etsivä puolisoni oli netistä (Niksi-Pirkasta?) lukenut, että jos varhain keväällä ehtii väsätä valepesiä pörriäisten lempipaikoille, ne suuntavat lentonsa toisaalle ja kahnauksilta vältytään.
Niksit on niksejä, mutta koska tälläkertaa homma vaikutti sellaiselta, ettei miehen tarvitse lähteä erikoisliikekierrokselle ja tuhlata tontturaisia näiden erinomaisten karkottimien rakennustarvikkeiden hankkimiseksi, innostuin minäkin asiasta.

Tuumasta toimeen.

Koska idea oli osunut miehen silmiin ensin, halusi hän ne myös omine kätösineen valmistaa.
Tarvikkeet löytyivät keittiön kahvihyllystä ja työpöydältä:  suodatinpusseja ja talouspaperia.
Pari palaa talouspaperia mytistellään suodatinpussin sisään niin että siitä muotoutuu vähän ampparipesää muistuttava pallukka ja pallukka kiinitetään nastalla tai neulalla pesimisalttiiseen kohtaan. Idea viritelmän takana on, että ampiaiskuningatar reviiritietoisena öttiäisenä ei tunge jo varatulle alueelle pesäänsä rakentamaan.
Kuulostaa helpolta eikö vaikka?
Pesät on nyt värkätty ja mies lupasi ne kuistin kattoon niitata (sitä odotellessa…) – lupaan kevään edetessäraportoida onko niillä ollut vaikutusta kuistin mahdollisiin reviirikonflikteihin.

Olisihan se mukava saada punaviinilasillisensa nauttia ilta-auringon paisteessa ilman että siellä kroolaa pari äkäistä piikkipersettä.