Älä ota sitä niin vakavasti

4.3.2017 Suttastiina

Minne kaikkialle Helmet-lukuhaaste viekään. Kohdat 5 ja 44

5. Kirjassa liikutaan luonnossa
Martina Haag: Olin niin varma meistä

Vaikka kirjan ydintarina onkin ”shokkierosta” toipuminen, niin kyllähän tässä kirjassa kovasti luonnossakin liikutaan.
Jos painisin tuoreen eron pohjamudissa, lukisin teosta varmasti aivan eri tasolla, mutta kun kaikesta huolimatta askellan jalat tiukasti parisuhteen (epätasaisella) polulla, niin keskityin luonto-osuuteen.
Juuri eronneille taatusti kolahtava kirja!

44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
Ruusuvuori: Yksi näistä pienimmistä

Kirja oli mielenkiintoinen, mutta koko ajan lukiessani odotin.
Odotin että minulle avautuisi se, mistä kirja kertoo. Teksti oli omituisen kaksijakoista, välillä se oli ihan perusfiktiota Lestadiolaismausteilla ja hetkittäin kuin olisin ollut kuuntelemasa luentoa tai lukenut ”psykologiaa kansantajuisesti”-opusta (kaksijakoisuus selvisi kun kirjan luettuani siitä tietoja googletin: tekijä Ruusuvuori muodostuu kirjailija Juha Ruusuvuoresta ja hänen vaimostaan lastenpsykiatri Ulla Ylisirniö-Ruusuvuoresta).
Kirjassa ei oikeastaan tapahdu mitään mutta silti tapahtuu paljon. Hämmentävästi aivan loppumetreille jätetty ”action-osuus” jätti minut hölmistyneeksi. Vaikeita ja raadollisia asioitakin kirjassa käsiteltiin, mutta itselleni jäi viimeiseksi ajatukseksi
Mitä loppujenlopuksi tapahtui Sepolle?

Avainsanat: #helmetlukuhaaste2017 #kirja #lukeminen

Kulttuuri Kirjat Suosittelen

3.3.2017 Suttastiina

On se niin väärin

Kelan hylättyä joulukuussa hakemukseni biologisesta lääkityksestä nivelpsoriasikseen ehdotti reumalääkäri visiittiä ihopoliklinikan puolelle, ihopsoriaatikoille kun korvaavuuden saaminen on kuulema helpompaa.
Ja ihoni oli hänen mukaansa sen verran huonossa kunnossa kun marraskuussa nähtiin, että muutenkin ihotautilääkärillä olisi tarpeen käydä. Hän laittoi lähetteen eteenpäin ja eilenpä ajelin ihopolille tavatakseni lääkärin.

Tässä kohtaa kerron, että iho oli todellakin huonossa kunnossa marraskuussa. Ja minähän tietysti sitä aloin hoitamaan. Perusvoidetta kolme kertaa päivässä, kokovartalokuorinta kerran viikossa, karstaa irroittavaa voidetta kerran viikossa, lääkevoidetta kaksi kertaa päivässä…

Yhtä rasvojen kanssa lotraamista elämä, mutta sitähän se kausittain on ollut siitä asti kun psori alkoi ihollani kukkia. Mutta tulostakin saavutin, kämmenen kokoiset läiskät alkoivat parantua vähän kerrallaan, puhdasta ihoa alkoi pilkistellä läikkien keskeltä ja joku aika sitten isot läikät olivat ”hajonneet” täpliksi.

Hieno juttu! Eikös joo?

Lääkäri oli todella ihana, mukava ja oikesti minun puolellani.

Biologisen lääkityksen myöntämiseen ihopuolella on omat kriteerinsä:
* potilaalla on joku sisäisesti tai pistoksena käytetty lääke (metotreksaatti, check!)
* potilasta on hoidettu toistuvasti valohoidoilla (PUVA, check!/SUP, check!, UVB, check!)
* PASI arvo on yli 10 ( Pisteytyksessä otetaan huomioon ihottuman laajuus (prosenttiosuus) pään, vartalon sekä ylä- ja alaraajojen alueilta erikseen, läiskien punoitus, paksuus ja hilseily)

Eihän se lääkäri voinut sanoa, että kunpa et olisi hoitanut näitä läiskiä…

Koska kaikki muut kriteerit toteutuivat, sovittiin lääkärin kanssa, että jos ihoni tila huononee, voin soittaa polille ja pääsen heti vastaanotolle ja hän pistää paperit kuntoon oitis KELAn hakemusta varten.

Saattaa olla että rasvaukset jää nyt hiukka vähemmälle. Viinikin voi maistua vähän useammin. Untakaan ei tarvitse ehkä niin paljon mitä sitä on tullut nautiskeltua.

Harmi kun rööki maistuu pahalle ja sattuu suolistoon.

Avainsanat: #biologinenlääkitys, #psoriasis

Hyvinvointi Terveys Ajattelin tänään