Sateenkaarikynnet ja kärkikavennuksia
keskiviikko
Onnistuu se pätkänukkuminen näköjään Olotilallakin, vaikka niin kovasti kehuskelin hyvillä unillani. Koronahuolestuminen Turjakkeen sairastuttua ja omien oireiden yliaktiivinen tarkkailu varmaankin nostivat kierroksia sen verran, että aika moneen otteeseen yöllä sain napauttaa unikirjan rauhoittamaan aivojen oravanpyörää.
Mutta keskiviikko-aamukin valkeni ilman kolotuksia, kuumetta tahi kurkkukipua, joten ei ainakaan vielä virus ole valtaamassa elimistöäni.
Aamupäivällä taivaalta varisi ensimmäiset höytyväiset lumihiutaleet! Tai hiutale on ehkä turhan suurenteleva nimitys sille hennolle valkoiselle tihkulle mitä pilvet hetken tarjoilivat.
MUTTA hahaa, sain hykerrellä villasukissani, että eipäs talvi yllättänyt minua lälläslää! Kitkarenkaat vaihdatin alle viikko sitten ja jätin kesätassut rengashotelliin. Tulkoon silmitön talvi ja jäätyköön maa, Martalla on hyvä ajella.
Rambo-oravaiselle asettamani pähkinäpannu sai pörheän asiakkaan ja hetken myllerryksen jälkeen se poistui muutama pähkinä matkassaan omille teilleen. Oravavierailu olikin päivän jännittävin hetki, muuten työpäivä kului varsin rauhallisesti, muutama puhelu ja sekalaisia selvitettäviä saattelivat iltapäivään ja kolmelta suljin taas koneen.
Pieni jumppahetki pisti veret kiertämään ja katsoin hetken BBtäkin kuivakuppaillen itseäni (todellakin hauskaa hommaa). Muistin myös reissulaukussa olevat kynsilakat ja lakkasin varpaankynteni BB-sukkien väriraitojen innoittamana kaikki erivärisiksi. Pienestä sitä ilahtuu, ihmisen lapsi.
Ulkona oli niin tuulista ja vilpoista, että ei hirveästi huvittanut puuhastella pihalla. Ainoat ulkoiluksi laskettavat toiminnot olivatkin vain klapien haku kun edelliset loppuivat. Täällä on kyllä ilmalämpöpumppu ja sähköpatterit, että niilläkin voisi lämmittää, mutta uunin tuottama lämpö on niin paljon miellyttävämpää, että mieluummin kannan klapeja selkä vääränä ja pudistelen sahanpuruja vaatteistani kun menen helpomman kautta. Sähkönhinta on taivaissa, mutta minulla on täällä superedullinen soppari, maksan vain 0,05 euroa per kilowattitunti, joten sen puoleen voisin pattereitakin hyödyntää, mutta rakastan elävää tulta, niin uunissa, missä puiden ritinä ja raksahtelu luo tunnelmaa ja vielä enemmän takassa, missä liekkien leikkiin voi unohtua pitkiksi hetkiksi vain nauttimaan.
BB-sukat etenevät kärkikavennuksien kautta kohti valmista sukkaparia. Katselin kutoessa Netflixistä leffan The Curse of Bridge Hollow – oikein sopiva leffa viihdyttämään näin Halloweeniä odotellessa, vaikka en oikein osannut sijoittaa sitä mihinkään genreen…ehkä lasten kauhuleffa?
Kotona koronapotilas tylsistyy ja toivon vain, että malttaa levätä tarpeeksi. Tähän mennessä oireet olleet siedettävät, 39 pinnassa roikkuvaa kuumetta ja väsymystä enimmäkseen. Toivotaan taudin pysyvän kevytversiona.
Päivälliseksi tein lohkoperunoita uunissa. Että osaakin yksinkertainen olla hyvää.
Seesteisen mielialani pilaa Turjakkeen viesti kotoa. Se s-tanan Covid-virus on lopulta saavuttanut meidänkin perheemme.
