Kirjaähky
(Image by Lubos Houska from Pixabay)
Rakastan BookBeatin ja e-kirjojen aina käden ulottuvilla olevaa tarjontaa, mutta viime aikoina olen yhä useammin ja useammin löytänyt itseni miettimässä paluuta perinteisen kirjaston tarjontaan.
E-kirjat pistävät minut ahmimaan ja löydän itseni nyt miettimästä, kuinka ahmiminen saa lukemisen merkityksen pienenemään tai peräti kokonaan katoamaan. Kirjoista tulee kuin hissimusiikkia, mikä on aina läsnä, mutta ei merkitse mitään eikä aiheuta suurempia sydämentykytyksiä.
E-kirjapalvelussa luen ja kuuntelen jatkuvasti useampaa kirjaa samanaikaisesti ja selailenpa vielä uutta lukemistakin niiden välissä.
Kun edellisen viimeinen sivu on luettu tai lause kuunneltu, pistän kiertoon heti seuraavan kirjan enkä ehdi makustella juuri päättynyttä kirjaa lainkaan. Lukemisestani on tullut liukuhihnatoimintaa ja olen herännyt miettimään haluanko itselleni aina todella tärkeän henkireiän olevan sitä.
Olen miettinyt, että olisi hyvä aika pistää BookBeatin jäähylle ja suunnata töiden jälkeen pääkirjaston käytäville ja esittelyhyllyjen ääreen. Kuljeskella pitkin käytäviä ilman kiirettä ja tutkailla loputtomalta tuntuvien hyllyrivien tarjontaa, tarttua kirjaan, minkä kansikuva iskee silmääni, poimia jonkun aikaisemmin tuntemattoman kirjailijan teos ja silmäillä takakannen esittelyä, nostaa luottokirjailijan uusin teos suoraan kassiini ja ehkäpä hakea joku hauskalta tuntuva opus lasten-/nuortenosastoltakin.
Rauhassa ja ilman kiirettä.
Kotona kasaisin kirjasaaliini työhuoneen pöydälle ja hivelisin niiden kansia, valitsisin huolella niistä yhden ja avaisin kirjan. Keskittyisin ja uppoaisin sen sivuilta avautumaan maailmaan.
Luettuani kirjan irtautuisin sen taikapiiristä hitaasti ja makustelisin ajatuksia ja tuntemuksia mitä se on minussa herättänyt ilman hoppua hypätä heti seuraavaan kirjaan.
(Image by ricardokosloff from Pixabay )
Ehkäpä pian alkava Lokakuu onkin minulle kuukausi, jonka vietän keskittyen lukemiini kirjoihin, pimeät illat ja todennäköisesti sateisenharmaat päivät suorastaan huutavat asettumista sohvankulmaan konkreettisen kirjan kanssa, teepannu ja muumimuki käden ulottuvilla.
Boksin avattua on päällimmäisenä Lakritsipossun joulutarina, josta saa poimia jokaiselle kalenteripäivälle tarran, mille on kalenteriboksin kannessa oma paikkansa.
Paketista löytyy myös ikioma possunaamari, joka minun oli tietysti testattava hetioitis ja oi kuinka olenkin kaunis ja ruusuisen hehkuva. Aivan kuin olisin käyttänyt Jane Fondan mainostamaa Age Perfect Golden Age ROSY Day Creamia.
”Visa ditt sanna jag” – tämäkö on todellinen minäni?