92 yötä jouluun!
Sieltä se joulu tulee päivä päivältä lähemmäksi ja minulla jouluhörhöllähän joulumoodi iskee päälle heti kun ensimmäiset syyspäivät saapuvat.
En kuitenkaan haluaisi nähdä joulukrääsää kaupoissa, enkä kuunnella joulurallatuksia ennen kuin vasta marraskuun alusta. Joulumainokset on sitten ihan eri asia – eli kun sähköpostiini ilmestyi esittely lakritsijoulukalenterista, niin minuahan vietiin kuin possua lahtipölkylle..
Haupt Lakrits, käsintehtyjä lakritseja direkt från Sverige, heitti tarjolle mahtipaketillisen lakritsaa koottuna adventtikalenteriksi. Kalenterista löytyy 26 eri makua lakritsaa, 75% salmiakkiaista ja loput makeita, happamia sekä yhdessä luukussa luvattua tulista chilielämystä.
Nam.
Paketti saapui supernopeasti postissa ja kokonaisuus on ihastuttavan innostava.
Pakkauksesta paljastui possunpunainen kestokassi, minkä sisästä löytyy varsinaisen kalenterin pakkaus.
Kalenterin paino on huimat 440g, ja ulkoisestikin se on varsin mittava. Jos oikein hifistelisi niin voisi säästää kaikki luukuista paljastuvat pussit ja oikein mässätä joulun pyhinä, mutta hieman epäilen, että syötyä tulee jokainen pussi avauspäivänään.
Kortista päätellen on Haupt Lakritsin aikaisempi ”maskotti” ollut apina, koska oikein hautapaasi oli saatekortin kanteen riipustettu.
Hyvästi Lakritsiapina ja tervetuloa Lakritsipossu!
Boksin avattua on päällimmäisenä Lakritsipossun joulutarina, josta saa poimia jokaiselle kalenteripäivälle tarran, mille on kalenteriboksin kannessa oma paikkansa.
Viimeiset kolme tarraa ennen joulua ilahduttavat joulupukilla, jonka saa pukea joulupossuksi 😀
Paketista löytyy myös ikioma possunaamari, joka minun oli tietysti testattava hetioitis ja oi kuinka olenkin kaunis ja ruusuisen hehkuva. Aivan kuin olisin käyttänyt Jane Fondan mainostamaa Age Perfect Golden Age ROSY Day Creamia.
”Visa ditt sanna jag” – tämäkö on todellinen minäni?
Pidän suuresti tästä ideasta aloittaa kalenterin avaaminen jo marraskuun puolella, Jouluhörhö kun nauttii ehkä vielä itse aattoa enemmän juurikin joulun odotuksesta ja valmisteluista.
Lakritsikalenteri on itselleni myös ideana jopa mieluisampi kuin suklaakalenteri, koska suklaata tulee sitten joulun aikaan mussutettua muutenkin.
Mielenkiinnolla odotan kalenterin avaamista ja Suomi-Ruotsi maaottelun tuloksia, kumpi voittaa tässä lajissa?
Kesämökkimme, ”tilamme” on nimetty Olotilaksi. Nimi valittiin aikoinaan tarkoituksella sen monimerkityksellisyyden vuoksi, tila on paikka missä ollaan ja siellä ollessa vallitsee tietty henkinen ja fyysinen olotila/olomuoto, jollaista ei kotona pääse kokemaan.
Kesämökillä on vietetty aikaa perheen kanssa, ja joskus yläasteikäisestä aloin käydä täällä ystävien kanssa, monen poikaystävän kanssa on täällä vietetty romanttisia viikonloppuja ja Tukholman & Tampereen vuosina kesäloma mökillä kangasteli mielessä läpi viimaisten talvien.
Kun muutimme Susirajalle omakotitaloon vähenivät mökkivisiitit selkeästi, puuhastelu omassa pihassa oli niin kiehtovaa, etten malttanut viettää montaakaan viikonloppua kesästä mökillä. Lapset kuitenkin viihtyivät mökkimaisemissa niin hyvin, että heidän tultuaan ala-asteikäön aloimme taas viipyillä loma-aikoja vanhempien kanssa ja omalla perheellä Liperinsalon maisemissa.
Hassua kyllä siitä ei ole kauhean montaa vuotta kun löysin mökillä yksin olemisen riemun. Mikä autuus olikaan istua kuistilla ja kuunnella lepakoiden viuhahtelua pilkkopimeässä, sillä ihanaa kyllä pimeyttä Olotilalla riittää. Ei ole kaupungin valoja tai autotieltä välähteleviä ajovaloja lähettyvillä, vain metsää, vettä ja taivasta.
Kun isäni sai neljä vuotta sitten aivoverenvuoden juurikin täällä mökillä portaita rakentaessaan, eivät vanhempani sen jälkeen halunneet enää aikaa Olotilalla viettää. Pari vuotta sitten isäni kysyikin, josko minä haluaisin Olotilan nimiini ja vastuulleni ottaa ja niinpä tila siirtyi minulle.
Emme tehneet mitään sen isompia muutoksia, vain vuosikymmenien mittaan mökille päätyneet, ei enää kotikotiin halutut huonekalut lähtivät kierrätykseen/jäteasemalle, mutta seinille saivat jäädä roikkumaan niin isoäidin ryijy kuin Taistelevat Metsot-kopiokin.
Ei Olotilasta tehdä juttuja Meidän Mökki- tai Avotakka-lehteen, mutta se on meille rakas ja meidän toiveidemme mukainen. Kuten kotonamme ei mökillämmekään tulla ikinä viuhtomaan sisustustrendien mukaan ja täällä jopa minun silmäni sietää puupintoja ilman isompia kramppeja.
Täältä löytyy kaikki tarpeellinen.