Laure Van Rensburg: Ei muita kuin me (Nobody but us), Otava
Suomentaja: Elina Koskelin

Steven Harding on arvostettu kirjallisuuden professori, jonka tyttöystävä  Ellie Masterson on viaton, poikaystäväänsä ihaileva ja tätä kaikin tavoin miellyttämään pyrkivä  nuori opiskelija. Ellien suunnitteleman kolmen päivän loman on tarkoitus antaa heille aikaa ja tilaa nautiskella toisistaan ja olla kahden ilman muita ihmisiä. Romanttista!
Tai sitten ei. Syrjäinen mökki, ei yhteyttä ulkomaailmaan, äkillinen lumimyrsky ja vähitellen paljastuva todellisuus että sen enempää Steven kuin Elliekään ei ole sellainen kuin ensin on luullut…
Van Rensburgin psykologinen trilleri on todellista laatukamaa genren ystäville!
4/5

Henriikka Rönkkösen Rakkausshokkihoito (Atena) on heinäkuun kirjoista se kesken jättämäni. Epätasainen kieleltään ja tylsä tarinaltaan.
En selkeästi ole kohdeyleisöä 😀
-1/5

Eppu Nuotion ja Tiina Brännaren Veto,  (Otava )on sujuvaa ja viihdyttävää tarinointia. Sinällään aivan hervoton tarina kunhan ei ota juttuja niin vakavasti.
Ei kuitenkaan yllä sille tasolle mihin Nuotion suhteen on tottunut. Krapulapäivän hubaa.
2,5/5

Paula Noronen: Tarja Kulho Paha saa palkkansa,  (Tammi)
”Väärintekijöille sisuuntunut Tarja Kulho on päättänyt ottaa oikeuden omiin käsiinsä eikä kukaan Korsossa ole enää turvassa. Varokaa siis jalkakäytävällä skuuttailijat, astianpesukoneen väärintäyttäjät ja te, jotka jaarittelette palavereissa ihan liian pitkään!”
Tarja Kulhosta joko pitää tai sitten ei, minä tykkään. Tykkäätkös sinä?
3,5/5

Satu Rämö: Hildur, (Wsoy)
Islantiin sijoittuva dekkari viehätti jo tapahtumapaikallaan ja kun henkilöhahmot olivat sympaattisia ja tarinankerronta koukuttavaa niin jopas oli ylettömän hieno lukukokemus!
Hildurissa on kaikki perusdekkarin osaset juuri kohdillaan,eikä mitään piirretä liian paksulla tussilla niin että se ärsyttäisi. Hildurilta ja toiselta poliisilta (tai poliisikokelaalta) Jakobilta löytyy ne pakolliset traumat, mutta niissä ei kieriskellä ylettömästi, joten heidän persoonansa ovat hyvinkin  kaikissa elämänkiemuroissaan samaistuttavia ja  kiinnostavia.
Taidokasta juonenkuljetusta, sopivasti luontoa ja islantia ummikoille niin että ainakin minä odotan innolla Hildurin ja Jakobin uusia elämänkäänteitä!
4,5/5

Femi Kayode: Pimeän jäljillä (Lightseekers), (Bazar)
Suomentaja:Kristiina Vaara
(kirja saatu kustantamolta)

Psykologi Philip Taiwo päätyy selvittämään kolmen yliopisto-opiskelijan murhaa nigerialaisessa yliopistokaupungissa. Murhat ja tekijät ovat selvillä, koska koko brutaali tapahtuma on videoitu ja näkyy somessa. Tekijät ja teko ovat siis selvät, mutta syy miksi näin kävi ei ole tiedossa. Yhden murhatun isä haluaa tietää syyn ja siksi Taiwo päätyy oman isänsä pyynnöstä matkustamaan tapahtumapaikalle selvittämään asiaa.

Nigeriaan sijoittuva trilleri on virkistävää lukemista osaltaan samasta syystä kuin Rämön Hildur, tapahtumapaikka on aivan oma maailmansa eikä myöskään Philip ole perinteinen päähenkilö, hän ei ole edes poliisi tai etsivä, vaan väkijoukkojen käyttäytymiseen erikoistunut psykologi.
Nigerian kulttuuri, sen arvot, käyttäytymis- ja toimintamallit poikkeavat niin suuresti eurooppalaisesta ja amerikkalaisesta kehysmaailmasta, että jo sen kuvauksen takia Pimeän jäljillä on ehdoton kirjaus lukulistoille. Puhumattakaan juonesta.
Dynamiittia tämä kirja.
5/5

Bonnie Garmus: Kaikki on kemiaa (Lessons in chemistry), (Tammi)
Suomentaja: Mari Hallivuori

Kesän ylläri oli tämä kirja. Imaisi mukaansa niin tehokkaasti, että piti ahmiman oikeastaan yhteen putkeen vaihtaen äänikirjasta e-kirjaan olosuhteiden mukaan!
Tarina kertoo Elizabeth Zottin elämästä 60-luvun Amerikassa. Elizabeth on taitava kemisti/tutkija, mutta naiseus aikakauden mukaisesti ei helpota uskottavuutta,  töiden saamista saatikka tehdyn työn omiin nimiinsa saamista.
Elizabeth kohtaa toisen tutkijan, Nobel-ainesta olevan Calvin Evansin ja kemiat kohtaavat, erinäisiä reaktioita tapahtuu, he rakastuvat toistensa älyyn ja toisiinsa, ovat todeliset sieluntoverit.
Mutta ”things happen” ja muutaman vuoden päästä Elizabeth kasvattaa yksinhuoltajana fiksua tytärtä ja esiintyy tv:ssä kokkiohjelmassa (jota hän kyllä hiukkasen tuunaa tuottajien toiveiden vastaisesti) ja toimii vahvasti vakaumuksensa ”ei ole olemassa tavallisia naisia” mukaisesti vaikka mitä tapahtuisi.

Sekoitetaan koeputkiin haltijakummi, laajan sanavaraston omaava koira, ystäviä ja satumaisesti toteutuva Paha saa palkkansa- ending ja tuloksena on hykerryttävä lukukokemus. Itse ajattelin lukiessani, että tämä olisi loistava tarina leffana/tv-sarjana ja kas,  AppleTvhen työn alla onkin minisarja Lessons in Chemistry!
Mutta lue kirja nyt.
5/5

Leila ja Annukka: Sen pituinen se, Otava
En kuunnellut ysärillä Leilan ja Annukan seikkailuja kovinkaan aktiivisesti Radiomafiasta, mutta varsin viihdyttäviä nämä leidit tuntuivat 2020-luvullakin. Ei vaadi aivojen rasittamista. Kevyttä kesämenoa.
2,5/5

Katariina Romppainen: Mustikkasoppa (Karisto)
Sini-Marjan, alias Mustikan seikkailuja kolmikymppisyyden viitta yllään. Sinkkuilua vaan ei korostetun chick-littimäistä on Mustikan meno. Biologisen kellon soittaessa menomusiikki Mustikan perhe, isosisko ja varsinkin muistisairas Rauha-mummo rajaavat (ohjaavat?) Sini-Marjan kulkua kukin omilla odotuksillaan. Älä tule paha soppa, tule hyvä soppa – ja hyvä siitä tuleekin.
Rentoihin hetkiin, älä unohda suklaata.
3/5

Stephen King: Myöhemmin (Later), Tammi
Suomentaja: Ilkka Rekiaho
Unohda elokuva 6th sense ja lue kuinka homma hoidetaan!
Jamie pystyy kommunikoimaan kuolleiden kanssa ja vaikka taito ei olekaan aina mieltäylentävää, niin joskus siitä on apua. Kun Jamien kirjallisuusagenttina toimivan äidin ”kultamunia muniva hanhi” kuolee ja tämän kaiken pelastavaksi ajateltu viimeinen kirja jää kesken joutuu Jamie hommiin.
Tapauksen todistajana ollut äidin poliisiystävä päätyy käyttämään pojan kykyä omaksi edukseen (toki myös pelastaa ison joukon viattomia) ja Jamielle valkenee totuus että hänen kyvyllään on hinta.
Tarina etenee Jamien lapsuudesta vähitellen ja ”myöhemmin” tulee tutuksi useampaan otteeseen, kerronta on Kingimäisen jouheaa, hidasta mutta sulavasti etenevää tarinaa, jonka verkkoon lukijana kietoutuu (ihanasti) aina vain pahemmin.
Ja mikä loppu!
5/5

Veera Nieminen: Kottikärrykaruselli (Tammi)
En ole ikinä ollut hevostyttö, päinvastoin hevoset ovat minusta pelottavia eivätkä tuoksukaan mitenkään ruusuille, mutta Niemisen kirja Kottikärrykaruselli tutustutti humoristisella otteella vuokratalliyrittäjän arkeen ja hevosrakkauteen moneltakin kantilta. Päähenkilö Katrin suorasukaiset ajatukset ja kommentit saivat hihittelemään useampaankin otteeseen ja kerronta muutenkin pirskahtelevaa ja piristi sateisen päivän kirkkaammaksi.
3,5/5

Maija Kajanto: Korvapuustikesä (WSOY)
Korvapuustikesä oli Viisikko-lukupiirimme heinäkuun kirja. Letkeää mutta hieman turhan tuttua tarinaa. Korvapuustikesää lukiessa tuli taas mieleen, että pitäisikö lukea vähemmän, niin lukukokemukset olisivat tuoreemman oloisia ja ehkä kokisi enemmän iloa uuden ja ennenlukemattoman oloisista kirjoista. Tokihan on aina ilo lukea viihdyttävä ja hyvin kirjoitettu tarina, mutta kun jo about kolmannelta sivulta alkaa pelata mielessään bingoa taatusti tulevista juonenkäänteistä niin…

Mutta KORVAPUUSTIEN, varsinkin hyvinleivottujen ja tuoreiden arvoa ei voi eikä saa aliarvioida!!
Muiden kommentteja löydät:  Kotona kirjassa, Villasukka, Tuulen havinaa
2,5/5

****
Pikaluettua ja/tai unikirjoja:
Sofia Pekkarinen: Elämänpeli (Tammi)
”Ikäkriisissä kylpevän sinkkunaisen elämä menee uusiksi, kun Luna etsii omaa tietään hyväntahtoisen self helpin, hapuilevien haaveiden ja lemmenleikkien sokkelossa. ”
2/5
Marja Kanga: Miehiä ja mielenrauhaa (WSOY)
”Tuuli, lukion kuvataiteen opettaja, on tullut elämänsä puoliväliin, ainakin jos on uskominen hänen kollegoitaan, jotka laskevat vuosia eläkeikään. Opettajainhuoneen hierovassa tuolissa Tuuli tajuaa, ettei elämässä saa mitään kivaa, ellei sitä itse järjestä. Hän lähtee kesäksi Barcelonaan, jossa kaikki on kauniimpaa, värikkäämpää ja intohimoisempaa.”
Mikä teitä kaksi/kolme/nelikymppisiä nykyään vaivaa? Eläkää perkeleet nyt ja tässä niin ei tarvitse sitten oireilla ikäkriiseissä 😀
2/5
Sara Storm: Mansikkamäki (Saga Egmont)
Muutto maalle ja elämänmuutos tässäkin kirjassa. Salli ja miesystävänsä Kai muuttavat Sallin mummolaan tuppukylään ja kas, naapurista löytyy miehistynyt lapsuuden leikkitoveri Eero. Mitähän sitten tapahtuu?
Sujuvaa viihdettä, toimi oivallisesti uniäänikirjana.
2/5
Pirjo Rissanen: Kesävieraat  sekä Syntymäpäivä (Gummerus)
Rissasen kirjat ovat vähän hämääviä, ne ovat mitä suurimmassa määrin romanttista hömppää, mutta niissä on kuitenkin outoa syvyyttä, mikä perushömpältä puuttuu.
”Kesävieraat on värikylläinen romaani sokeasta rakkaudesta ja intohimosta, itsekkyydestä, hylkäämisestä ja itsepetoksesta mutta myös toivosta ja välittämisestä, josta kasvaa kokonaan uusi alku ja uusi tarina.”. Kesävieraat-kirjan itsenäinen jatko-osa Syntymäpäivä antaa edellisen kirjan sivuosahenkilölle Kaislalle pääosan ja  ”menneen selvittäminen vie Kaislan hämmentävälle ja arveluttavalle tielle, jonka päässä on petos, koston pakkomielle ja ehkä kuolemakin. Mutta onko kaikki sittenkään sitä miltä nyt näyttää?”
Iloisia yllätyksiä nämä Rissasen kirjat.
3/5
Enni Mustonen: Seitsemäs huone (Otava)
”Anna Tähtelästä tulee maankuulun astrologin ja selvännäkijän Madame Stellan yksityishoitaja. Villa Stella avaa rautaporttinsa aralle tulijalle, eikä mikään voi enää palata entiselleen. Mitä tähdet kertovat Annalle?”
Ei ihan parasta Enni Mustosta.
2,5/5