Sekopäinen puutarhani onkin oiva esimerkki luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisestä!

Rakastan puutarhaani, mutta en todellakaan ole mikään suunnitelmallinen viherpeukalo. Yritin olla sellainen tai edes tulla sellaiseksi kun muutimme Vonkkikselle vuonna 2000 ja näin tasaisen ruohomaton kattavan pihamme. Tutkin, luin ja selasin nettiä imien itseeni tietoa ja neuvoja kuinka rakentaa ”kaunis puutarha”. Ja yritin, ihan totta.
Kunnes varsin pian, ehkä jo toisena, kolmantena vuonna tajusin, että puutarhakirjojen tai suunnitteluoppaiden pihat eivät olleet minun sielunmaisemaani nähneet edes sivusilmällä.

Niinpä aloin toteuttaa pihasuunnittelua omien katsomusteni, viirausten ja kokeiluideoiden mukaan.

Ravasin puutarhoilla ja kun näin silmäämiellyttäviä kasveja ostin sellaisia sen enenpää tutkimatta käykö kasvi tälle vyöhykkeelle tai edes onko se valon vai varjon kasvi.
Oi kuinka kaunis/omituinen/hyväntuoksuinen/hauska kasvi, istutanpa sen johonkin!

Tässä kohtaa pidämme pienen hiljaisen hetken niille urheille kasveille, jotka ovat pihassani väärinsijoiteltuna menehtyneet. Olkoon taivaiset puutarhat teille suosiollisempia.

Äkkiähän se selvisi, jos ei kasvi istutuspaikassaan viihtynyt ja muutenkin kasvupaikka muuttui alkuaikoina lähes vuosittain, kun kärsimättömyyttäni en jaksanut odottaa, että istutukset kasvaisivat ja asettuisivat kunnolla. Lapio ja kuokka heiluivat ensimmäisinä vuosina omakotitaloasujana ahkerasti, mutta eihän kukaan ole seppä syntyessään!

Jossain vaiheessa opin (pakotin itseni oppimaan), että kun istutan jotain, odotan nyt ainakin sen pari vuotta ja katson mitä kasvista kehkeytyy, jos on kehkeytyäkseen ja sain ilokseni nähdä useita kukoistavia ja onnellisia kasveja, joista monet ilahduttavat pihassa yhä vielä, 20 vuotta myöhemmin.
Mutta koska kaikki uusi on kivaa, niin joka vuosi piti pihaan jotain uutta kokeilla…

Tänä päivänä pihamme on siis varsin vallaton viheralue.

Pihassa kasvaa niin rohtosuopayrttiä kuin Oriental liljoja. Mehikasvit levittäytyvät sulassa sovussa tarhaneilikoiden kanssa kivikkoon, päivänkakkaroita tupsahtelee sinne sun tänne, ukonkellot soittelevat uljaina pienen hetken lakastuakseen sitten ”poiskitkettäviksi”, maksaruoho leviää aidanpielessä ja kompostin kyljessä ja vuohenputki kattaa loppukesästä (kun väsyn taistelemaan tuulimyllyjä vastaan) kaikki vapaana ja ei niin vapaana olevat tilat.

Metsänpuoleiseen tontinnurkkaan on kangasmetsä saanut levittää rauhassa puolukkaa, mustikkaa ja kielojen kukinnot hivelevät alkukesästä nenän hajunystyröitä . Ruohoa en leikkaa tai rikkakasveja edes yritä sieltä kitkeä, koska siilit ja käärmeet viihtyvät pidemmän kasvillisuuden suojassa ja syövät myyriä (VIHAAN myyriä) ja hyttysiä, kotiloita ja muita ei-niin-kivoja-öttiäisiä.

Hyönteishotelli ja linnupönttö löytyvät pihasta ja lahopuuta sitä himoaville ötököille olen jättänyt kaadetun lehtikuusen pöllien muodossa eri puolille pihaa. Tädykkeet ja leimut notkuvat kimalaisista ja perhosista niin että kun ne ohikävellessä pölähtävät lentoon, ei eteensä nää!

Turjakkeen entisen kotitalon pihasta ylöskaivetut mustaherukat tuottavat satoa tontin yhdellä sivulla enemmän mitä jaksamme hyödyntää, mutta linnut napsivat ylijääneet marjat ilolla suuhunsa.
Risu- ja ruohokompostit metsänrajalla vähentävät viherjätekuormien kärräämistä ja jälleen kerran ilahduttavat erilaisia öttiäisiä sekä biojätekompostin tuotteeseen yhdistettynä tuottavat mukavaa maanparannetta pihan kasveille.

Vaikka meillä onkin pihaparturina Huttunen, jonka ansiosta oleskelualue pihasta on läpi kesän täydellisen tasamittainen, jää osia pihasta Huttusen reviirin ulkopuolelle tarkoituksella. Nurmi saa rehottaa muutamalla kulmalla ja leikkaan nämä osiot akkuleikkurilla pari kertaa kesässä.Taas kerran öttiäiset ja pienet eläimet iloitsevat (ja minäkin iloitsen, kun pääsen niitä tarkkailemaan).

Kuitenkin vasta männä viikolla, kun osallistuin luonnon hyvinvointia/monimuotoisuutta koskevaan tutkimukseen sain ”synninpäästön” ja peräti kehuja tavastani olla huoleton puutarhuri! Negatiivista tavassani toki on (oli?) se, että en jaksa tutkia sopiiko joku kasvi juuri tälle vyöhykkeelle/pihalle, mutta tämän suhteen olen kyllä parantanut  ( tai ainakin paranTAMASSA) tapani!

Tutkimukseen osallistumisen innoittamana tein Marttojen sivulta vielä testinkin asian tiimoilta ( tsekkaapa mielenkiitoiset sivut ja testi  täältä.)
ja senkin pohjalta sain huomata että en nyt todellakaan paskemmin ole aivan ilman erityisempää yrittämistä onnistunut! Vesiaihe pihaltani vielä puuttuu, koska aikoinaan pihaan rakentamani suihkulähdeallas päätyi perennapenkiksi pari vuotta solistuaan ja aiheutettuaan tusinoittain ylimääräisiä vessareissuja koska se solina jotenkin…ööö…

Millaisesta pihasta sinä pidät ja kuinka hoidat omaa pihaasi?

(PS: aloin kirjoittamaan tätä postausta mökillä ja huomasin juuri, että juuri nyt kun piha on oikeastaan kukkeimmillaan, en ole ottanut siitä kuvia! Kuvat siis alkukesältä enimmäkseen )

puheenaiheet oma-elama piha-ja-puutarha
Kommentit (9)
  1. Ihana piha! <3 Just tällaiset vähän sinne ja tonne rönsyilevät pihat on niitä kaikkein kauneimpia ja kiinnostavimpia omaan silmään ja makuun. En ymmärrä mitä iloa kukaan saa jostain koko takapihan kattavasta ruohokentästä, joka on millilleen leikattu ja johon ei saa lähes edes astua…

    https://astuharhaan.wordpress.com/

  2. Sun puutarha kuulostaa ihanalta! Jotenkin sinne tänne rönsyilevä kuulostaa sitäpaitsi just sulta! 😁

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2022/08/19/kolkytkolme/

    1. aivan 🙂 Pahoin pelkään, että isäni toteamus ”voipi olla aika hankala löytää ostajaa tälle jos joskus haluatte luopua”, pitää vuosi vuodelta enemmän paikaansa.
      Mutta ehkäpä emme tästä kodista koskaan luovu, tai sitten tosi paikan tullen löytyy samanhenkinen hattarapää joka rakastuu juurikin tähän rönsyilyyn.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *