Nina Repo: Anteeksianto
Verna ja Ossi rakastuvat.
Paritalonpuolikkaaseen.
Esiteini Vanamo katsoo maalinpaikkaa pihamaalta ja tanssii jo mielessään sisätiloissa.
Kaupat syntyvät suoraan entisen omistajan kanssa ja kaikki on niin ihanaa, hienoa ja virheetöntä. Kunnes ei sitten enää olekaan.
Tätä kirjaa oli vaikea lukea ja on vaikea arvostella, koska pintaan nousivat omakohtaiset kokemukset parinkymmenen vuoden takaa, tarinan runko oli niin omaa elämää, että iso osa kirjan tarinasta hukkui omien muistojen & kokemusten alle.
Unelmien koti, josta paljastuu ongelmia, joita talon myyjä ei myönnä, käräjärumba, katoavat asiantuntijalausunnot, laittomat uhkaukset, unettomat yöt, ahdistus, paniikki, pelko – tunneskaala heilumassa laidasta laitaan kirjaa lukiessa.
Huh-huh.
Kirja on varmasti aivan erilainen lukukokemus, jos omassa historiassa ei ole taloriita-asioita värittämässä ja painottamassa tarinan kulkua ehkä vähän ”väärään suuntaan”.
Niina Repo: Anteeksianto
304 sivua
WSOY
***
Kiitokset WSOY:lle arvostelukappaleesta
Sisätiloissa meno onkin ollut vähän hillitympää, Koreanonnenpensaan oksiin koristemunia, pupuserviettejä, pääsiäisväriteemaiset tabletit…
Ostin nämä ihanaiset kaiverretut ja maalatut pääsiäismunat Prahan pääsiäistorilta joskus 10 vuotta sitten ja niistä on muodostunut rakkaimmat koristeeni vuosien mittaan. Ainoastaan yksi on hiukkasen lohjennut, mutta muuten olen saanut ne säilytettyä aarteinani ja toivottavasti näin on jatkossakin! 
