Metotreksaatti ja aavikkoefekti (Psoriviikko 4.-10.4.22)

Psoriviikon teemana  2022 on vertaistuki.
Vertaistuen yksi määritelmä on, että se on kokemusten jakamista toisen saman kokeneen kanssa. Vertaistuki tarkoittaa kokemustietoon perustuvaa tukea, jonka tärkeimmät elementit ovat kertominen ja kuunteleminen.

Teeman yllyttämänä ajattelin kertoa hyvinkin intiimin asian, jonka suhteen itsekin viisastuin vasta alkuvuodesta. Ehkäpä kokemukseni saa jonkun kanssakulkijan kokemaan ahaa-elämyksen ja elämä yhdeltä osa-alueeltaan pikkuisen helpottuu?

Me naiset (ihmisjoukko, ei se aikakausilehti/radiokanava) päädymme vuosien kerttyessä hauskaan elämänvaiheeseen kun kuuluisat vaihdevuodet tuovat omanlaisensa lisän arkeen ja juhlaankin, eivätkä vaikutukset aina ole siitä hauskimmasta päästä.”Oikean ikäiset” tietävät vaihdevuosien käänteistä kokemuspohjaisesta jo aivan tarpeeksi enkä nuorempia tulevasta viitsi pelotella, nauttikaa ihan rauhassa hedelmällisyydestänne ja hehkeydestänne niin kauan kuin ne kestävät. Joten tähän väliin ei sen laajempaa avausta itse vaidevuosista.
Kyllä Siperia sitten opettaa.

Ja onhan toki vaihdevuosissa hyviäkin puolia!
Nostan tässä esille seksuaalisuuden, joka yllättävän usein kokee uuden nousun, kun keski-ikäisenä hyvässä lykyssä kasvaa myötämielisemmäksi ja suvaitsevammaksi omalle keholle ja haluilleen ja sitä myöten alkaa nauttia rohkeammin tästäkin elämän osa-alueesta.
Usea Naisoletettu joutuu kuitenkin turvautumaan estrogeenikorvaushoitoon, ei pelkästään seksin sujuvuutta varmistaakseen (ne limakalvot!!), vaan unen, mielenrauhan ja tasalämpöisen elämän säilyttääkseen.
Hienoa, että tällainen korvaushoito on kehitetty niille, jotka sitä tarvitsevat ja siihen päätyvät. Kaikille kun ei välttämättä riitä liikunnan lisääminen ja/tai luonnonmukaiset konstit, joten kolminkertainen hurraa niille viisaille, ketkä Estrogeenikorvaushoidon ovat kehittäneet.

Jo joskus nelikymppisenä, ennen mitään virallista menopaussivaihetta gyne totesi minulle vuositarkastuksessa, että Down-Under on kuin pienois Sahara ja  suositteli minulle ”kevyempää aloitusta” estrogeenillä: ”Kerran pari viikossa käytät Vagifem-puikkoja, niin siitä se sutviintuu”.

No eipä tietenkään näin käynyt ja limakalvojen ritinän kanssa sain elellä vuosikausia. Kun toinen gyne sitten viisikymppisenä suostui lausumaan vaihdevuodet virallisesti alkaneiksi ja oma sekä läheisten elämä oli yhtä tulta ja tulikiveä, aloitin varsinaisen estrogeenikorvaushoidon geelillä. Mieliala ja univaikeudet parantuivat, mutta aavikkotuulet puhaltelivat edelleen puikoista ja lubrikanteista huolimatta.

Nyt sinä lukija kenties ihmettelet, miksi avaudun intiimiasioistani Psoriviikon postauksessa? Miten nämä asiat liittyvät psoriasikseen?

Odota, odota vielä hetki ja lue edelleen…

Tammikuussa kävin taas vuositarkastuksessa ja lääkäri kysyi vastaanoton alkupuolella, luettuaan käyntihistoriaani, että oletkos sinä miten kauan käyttänyt metotrexaattia?  Hetken muisteltuani vastasin, että sain nivelpsoriasis-diagnoosin 2006, joten siitä asti olen metotrexaattia käyttänyt, ensin tabletteina ja niiden sotkettua suoliston, vaihdettiin muoto metoject-pistoskynään.

Että mitäpä siitä?

No sitäpä siitä, että metotrexaatti kuivattaa  ja jos se on lääkityksenä, esim. juurikin noiden Vagifem-puikkojen annostusta pitää nostaa, että apua limakalvovaivoihin olisi.

PAM.

Ihmettelin, miksi metotreksaatin vaikutusta intimiialueiden vointiin ei ole kertaakaan näiden vuosien aikana epäilty tai otettu esille, kun tätä limakalvojen Saharaa on ilman vaikutusta yritetty helpottaa keinolla jos toisella.
Lääkäri totesi, että asia ei lopulta ole niin tunnettu tai yleinen ja vaikka metotreksaatin harvinaisissa haittavaikutuksissa kyllä mainitään limakalvojen (suu, ikenet) ärtyminen, ei vaikutus ”alempiin”  limakalvoihin ole  laajemmin kirjoihin ja kansiin tallennettu.
Hänen tapaukseen kyse oli siitä, että hänellä on vuosien mittaan ollut  niin monia psoriaatikkoasiakkaita, joiden kanssa ongelmaa puidessa on tullut esille metotreksaatin kuuluminen pysyviin lääkityksiin, että hän on huolella asiaan perehtynyt.

Onnenpotku oli päätyä sellaisen lääkärin rahille, joka katsoi asiakasta kokonaisuutena eikä vain erikoisalansa läpät silmillä. Jos keskussairaalassa, vaikkapa reumapuolella kyselisi psorin tai psorilääkityksen mahdollisista vaikutuksista johonkin muuhun  vaivaan, todettaisiin siellä valitettavasti, että ei kuulu heidän osastolleen, ota yhteys  vatsapuolelle/gynelle/hammaslääkäriin/MUUALLE.

Tammikuussa tämä laajakatseinen gyne otti ja nosti vagifemin annostusta 1-2 sijasta 3-4 viikossa ja kas,
Saharan kuivuus väistyi ja aavikko alkoi kukoistaa!

Joskus ratkaisu ongelmaan on lähempänä kuin osaisi kuvitellakaan ja kokemusten jakaminenhan sitä parasta Vertaistukea on, eikös näin?

***
(kuvat Pixabay)’

Hyvinvointi Hyvä olo Terveys Tapahtumat ja juhlat

Chicklittiä koko maaliskuu

Maaliskuu oli heikko lukukuukausi, taisin lukea pelkästään kevyttä yläpilveä, koska arki oli vähän rankemman oloista ja kaipasin aivoille lepoa murheista ja mustista ajatuksista.
Mutta ihanaa, että on olemassa kirjallisuuden lajeja joka fiilikseen!
Sain kyllä huomata mielialani vaikuttavan  kitkeröittävästi lukukokemuksiini…en mitenkään jaksa uskoa, että kaikissa valitsemissani kirjoissa olisi oikeasti niin paljon ärsyttävää ja kritisoitavaa kuin mitä tässä nyt kirjoittelen!

Kirjojen nautiskelu jäi pääasiassa kuuntelun varaan ja sekin valitettavasti tapahtui öisin, koska enimmäkseen karkoitin äänikirjoilla  aamuöistä demonilaumaa paisumasta niin määrällisesti kuin koollisestikin.
Ajatuksia muualle veivät ainakin nämä:

Emmy Abrahamsonin Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista perustuu kuulema kirjailijan omaan rakkaustarinaan.
Olisipa hauska lukea tarina todellisista elämänkäänteistä, koska tässä ”kuvitteellisessa” muodossa tarina herätti epäuskottavuudessaan  ärtymystä, jos vain sitä syvemmin erehdyin pohdiskelemaan.
Onneksi tähän pohdiskeluun eksyin vain hetkittäin, joten saatoin lukea/kuunnella Julian ja Benin satuja ja tarinoita -rakkaudesta ilman sky-high verenpaineita.

Lyhyesti: Opettajatar Julia kohtaa puistossa haisevan, paljain jaloin kulkevan Benin, joka asustaa kirjaimellisesti puskassa ja kas, tästäpä syntyy vuosisadan rakkaustarina
Onnea heille joo.

Emmy Abrahamson: Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista (Hur man förälskar sig i en man som bor i en buske. 2016.)
Kääntäjä: Outi Menna.
Lukija: Maruska Verona
Gummerus
Tuija Lehtinen kirjoittaa sujuvaa ja viihdyttävää tekstiä. Pääosissa ovat usein itsenäiset ja itsepäiset, omillaan toimeentulevat naisoletetut ja kirjoissa usein ainakin vilahtaa myös muita, vakampiakin aiheita kuin rakkaus, romantiikka, vaahtokarkit ja shamppanja.
Lämmin luku suositus kaikille hänen teoksilleen, mikäli kotimainen ”paksummilla puikoilla” kudottu chick-lit on sinun juttusi.

Tuija Lehtinen:
Takaisin Sumulaaksoon (lukija Kaija Kärkinen)
Tuhansien aamujen talo (lukija Johanna Kokko)
Rafaelin enkelit (lukija Usva Kärnä)
Otavan äänikirjat

Jaana Taposen Stockan herkusta pihisin jo Instankin puolella. JOS tällainen nimi olisi yhdistetty vähäpukeiseen naisfiguurin ja varsinkin jos kirjoittaja olisi ollut miespuolinen, olisi miesrukka jo  kirkonkiroukseen hukutettu, ristiinnaulittu ja istutettu Paholaisen oikealle puolelle
…mutta naisen kirjoittamana, miestä esineellistävänä se on vain rohkea ja hieno valinta. (Joo joo, ylireagointi ehkä vähän, mutta silti!!).
Kirja oli jotenkin hämmentävä, chick-littiä selkeästi, mutta pinkille kankaalle roiskittu sitten rennolla ranteella kuolemaa, anoreksiaa, raiskauksia ja kiristyksiä. Isoja asioita, joiden käsittely tässä kirjassa meni kyllä omalta osalta vähän yli hilseen. Toinen naispäähenkilö oli onneton uhriutuja ja toinen piinkova bisnesqueen ja molempien moraali vähän missä sattuu…
Valivalivali – mutta luinpahan loppuun kuitenkin. Että mitäpä tässä länkätän.

Jaana Taponen: Stockan herkku
Otava

Sanna Tahvanaisen kirja Mitä perhoset tekevät sateella valikoitui luettavaksi ihan tuon hurmaavan nimen takia.
Kirjaa esitellään näin: ”Lumoava romaani sokaisevasta rakkaudesta – naisesta itsensä menettämisen aallokossa.”

Noh.

Kirjan alkupuoli oli oikeasti niin vaivaannutavaa tekstiä (tuli mieleen muinaiset lukioaikaiset proosasessiot täynnään ihanteita ja teinitunteita), että ihmettelen miksi jatkoin lukemista?
Ehkä olen masokisti ja nautin siitä että kirjan päähenkilöt ovat yhtä uskottavia kuin ufot ja muutenkin minulle kuin liidun kirskuntaa taululla?
Kunniamaininta alkuvuoden ärsyttävimmästä henkilökattauksesta!

Sanna Tahvanainen: Mitä perhoset tekevät sateella
Lukija: Elena Leeve
Otava

Ettei nyt ihan hampaiden kirskutteluksi menisi, niin sokeri pohjalla, minun maaliskuuni paras kirja.

Minna Haapasalon Tilkkuterapiaa saa minulta kuusi pinnaa viidestä:

Kahdeksantoista vuoden parisuhteen loputtua puolison rakastumiseen ja työkaverin raskaaksisaattamiseen löytää pian nelikymppinen, kolme keskenmenoa kokenut Riina itsensä vuokrayksiöstä vähävaraisena ja katkeran epäuskoisena asioiden saaman käänteen vuoksi.
Elämä sisustusbloggaavana edustusrouvana on ohi eikä tulevaisuus huonekaluliikkeen myyjänäkään näytä kovin turvatulta.
Siideri maistuu mutta paljon muu ei sitten maistukaan.

Mielenjohteesta hän ilmottautuu kansalaisopiston tilkkutäkkikurssille.

Riinan elämä eikä sen enempää tilkkutäkkikään asetu kohdillen kuin taikaiskusta, rimpuilussaan takaisin jaloilleen hän ehtii kerätä kellistämistään miehistä tähtitarroja jääkaappinsa oveen, käydä parturoimassa suunnitelemansa, exänsä asuttaman talon pihasta muutaman pensaan ja osallistua ”käsityöaktivismiinkin”.

Tilkkuterapiaa on ihanan lämminhenkinen, hauska ja välillä surullinenkin tarina, kaiken kaikkiaan niin tosi ja toivoa antava, että oikein harmitti kun kirja loppui!
Toistan alussa jo sanomani: maaliskuun paras kirja minusta, ehdottomasti.

Minna Haapasalo: Tilkkuterapiaa
Lukija: Armi Toivanen

***

 

Kulttuuri Kirjat Suosittelen