Painajaismainen palapeli

”Tonttu” toi jouluna lahjaksi palapelin, jossa ei ollut mallikuvaa lainkaan. 1000 palainen haaste otettiin ilolla vastaan, mutta pakko sanoa, että alkoi hymy hyytyä kun valmista ei tuntunut tulevan ei sitten millään vielä viikon palastelun jälkeen.

Tontun sielunmaailman tuntien, päättelin kuvan olevan otos hänen rakkaasta lemmikistään Huliferistä, joten odotettavissa oli mustaakin mustempaa ja ehkä jotain jouluun liittyvää. Aloitan palapelin aina reunoista, mutta nekään eivät onnistuneet ihan siitä vain. Värierot palasten välillä olivat tosi pieniä ja vaikka ne tuntuivat sopivan yhteen, niin toisesta kulmasta katsoessa ei väri sitten täsmännyt alkuunkaan! Ärrrrrsyttävää!
Lopulta kyllästyin reunoihin ja aloin lajitella paloja värien mukaan ja etsiä edes yhtä selkeästi rajattua asiaa, mistä kokoamisen voisin aloittaa. Ja löytyihän sieltä selkeästi jotain paloja, joista silmäni alkoivat hahmotella kirjaimia…

Yrityksen ja erehdyksen kautta toisella viikolla olin saanut aikaiseksi palapeliin yläreunaa, mistä luin tekstin ”JOULU ILOA”.

Onnistumisen tunne ei kantanut pitkälle kun taas alkoi tahkoaminen perusvalaistuksessa samanväristen palojen kanssa. Lopulta kaivoin laatikosta 1200 lumenin turbohalogeenikäsivalaisimen ja ois sitä onnea, kun palojen värimaailma  alkoi avatua väsyneille silmilleni.

SILTI, meni tasan kuukausi jouluaatosta, ennen kuin sain painaa viimeisen, moneen kertaan sumplitun ja vaihdetun palan paikoilleen ja huutaa riemusta ääneen.
SE ON SIINÄ!

Voittajafiilis, sanonpa vain.