Pasteijatalkoot aka Oi kaunis kiitos pakastetaikinoista
En saata edes muistaa kuinka kauan yksi meidän jouluvalmisteluperinteistämme on ollut pasteijatalkoot. Muistan pikkutyttönä, kun äitini paistoi niitä tätini kanssa ja jossain vaiheessa minusta tuli se toinen tekijä ja nyt muutaman viime vuoden, kun äitini ei enää jaksa, olen minä paistanut pasteijat oman tyttäreni kanssa.
Homma alkaa sillä, että paistopäivä synkataan osallistujien kalenteriin.
Päivän lähetessä ostetaan 10 pakettia valmiiksi kaulittuja torttutaikinalevyjä, 100 pasteijaa on riittävä määrä meidän sakille.
Edellisenä päivänä valmistetaan täytteet, joita tehdään kolme erilaista:
jauheliha-riisi-kananmuna
broilerinjauheliha-riisi-kananmuna
ja
tonnikala-riisi-kananmuna
Täytteisstä pitää muistaa tujakka mausteutus, koska tuo torttutaikina ”syö” makuja.
Paistopäivän aamuna alkaa sarjatyö: valmiit taikinalevyt levitetään vieriviereen pöydän päälle ja leikataan terävällä veitsellä puolikkaiksi. Rajapinnat voidellaan kananmunalla ja täyttäminen alkaa, sellainen kahdella kahvilusikalla tehty pallero on sopiva määrä täytettä yhteen pasteijaan.
Meillä on selkeä koodaus näissä herkuissa.
Suorakaiteet, joiden reunat on haarukoitu ovat jauhelihatäytteisiä. Suorakaiteet, joiden reunat on sormella paineltu, sisältävät broilerinlihaa.
Kolmiot taas ovat aina tonnikalatäytteellä.
Ja sitten alkavat ongelmat. Aina se sama juttu.
Täytteitä on liikaa ja joku lähetetään ostamaan lisää taikinalevyjä. Tässä vaiheessa keittiössä on jo aika lämmin, kun noita jo tehtyjä pasteijoita uunissa paistetaan, joten uuden suoraan pakastimesta ostetut taikinalevyt sulavat nopsaan käytettäviksi.
Paistajat ehtivät nauttia kupillisen kahvia tässä välissä.
Lopputuloksena yleensä on pasteijamäärä, jolla ruokkisi pataljoonan hunneja. Jos alkuperäinen suunnitelma oli paistaa yhteensä 100 pasteijaa, päivän päätteeksi jokapaikkaan asetelluilla leivinlaudoilla on jäähtymässä 100 kappaletta per täytelaji!
Mutta joulunahan ei muuta syötävää ole kuin pasteijat, niin että meneehän ne? HAHAHAHAHAHAH
Turjake kävi hakemassa mansikoita toimiston pakastimesta ja totesi, että pitäisköhän ne viimevuotiset pasteijat syödä ensin pois, oli kuulema laatikollinen vielä…
PS: tokihan suvun keliaakikoille oli jo paistettu pieni erä gluteenittomia pasteijoita. Testasin tänä vuonna tätä Vuohelan leipomon valmistaikinaa ja oli pikkasen takkuista kaulita, mutta hyviä, vaikkakaan ei kauniita, niistä tuli.
