Pasteijatalkoot aka Oi kaunis kiitos pakastetaikinoista

En saata edes muistaa kuinka kauan yksi meidän jouluvalmisteluperinteistämme on ollut pasteijatalkoot. Muistan pikkutyttönä, kun äitini paistoi niitä tätini kanssa ja jossain vaiheessa minusta tuli se toinen tekijä ja nyt muutaman viime vuoden, kun äitini ei enää jaksa,  olen minä paistanut pasteijat oman tyttäreni kanssa.

Homma alkaa sillä, että paistopäivä synkataan osallistujien kalenteriin.
Päivän lähetessä ostetaan 10 pakettia valmiiksi kaulittuja torttutaikinalevyjä, 100 pasteijaa on riittävä määrä meidän sakille.
Edellisenä päivänä valmistetaan täytteet, joita tehdään kolme erilaista:
jauheliha-riisi-kananmuna
broilerinjauheliha-riisi-kananmuna
ja
tonnikala-riisi-kananmuna
Täytteisstä pitää muistaa tujakka mausteutus, koska tuo torttutaikina ”syö” makuja.

IMG_0808.jpg

Paistopäivän aamuna alkaa sarjatyö: valmiit taikinalevyt levitetään vieriviereen pöydän päälle ja leikataan terävällä veitsellä puolikkaiksi. Rajapinnat voidellaan kananmunalla ja täyttäminen alkaa, sellainen kahdella kahvilusikalla tehty pallero on sopiva määrä täytettä yhteen pasteijaan.

IMG_0802.jpgMeillä on selkeä koodaus näissä herkuissa.
Suorakaiteet, joiden reunat on haarukoitu ovat jauhelihatäytteisiä. Suorakaiteet, joiden reunat on sormella paineltu, sisältävät broilerinlihaa.

IMG_0803.jpg
Kolmiot taas ovat aina tonnikalatäytteellä.

IMG_0804.jpgJa sitten alkavat ongelmat. Aina se sama juttu.
Täytteitä on liikaa ja joku lähetetään ostamaan lisää taikinalevyjä. Tässä vaiheessa keittiössä on jo aika lämmin, kun noita jo tehtyjä pasteijoita uunissa paistetaan, joten uuden suoraan pakastimesta ostetut taikinalevyt sulavat nopsaan käytettäviksi.

Paistajat ehtivät nauttia kupillisen kahvia tässä välissä.

IMG_0806.jpg

IMG_0807.jpgLopputuloksena yleensä on pasteijamäärä, jolla ruokkisi pataljoonan hunneja. Jos alkuperäinen suunnitelma oli paistaa yhteensä 100 pasteijaa, päivän päätteeksi jokapaikkaan asetelluilla leivinlaudoilla on jäähtymässä 100 kappaletta per täytelaji!
Mutta joulunahan ei muuta syötävää ole kuin pasteijat, niin että meneehän ne? HAHAHAHAHAHAH
Turjake kävi hakemassa mansikoita toimiston pakastimesta ja totesi, että pitäisköhän ne viimevuotiset pasteijat syödä ensin pois, oli kuulema laatikollinen vielä…

 

PS: tokihan suvun keliaakikoille oli jo paistettu pieni erä gluteenittomia pasteijoita. Testasin tänä vuonna tätä Vuohelan leipomon valmistaikinaa ja oli pikkasen takkuista kaulita, mutta hyviä, vaikkakaan ei kauniita,  niistä tuli.

IMG_0805.jpg

IMG_0809.jpg

 

Kommentit (7)
  1. Meilläkään pasteijat eivät kuulu joulupöytään, mutta on kiva aina kuulla toisten jouluperinteistä. 🙂 

    Meillä taasen on ollut piparitalkoot. Ja silloin kun asuin kotona vielä, teki äitini aina myös herrasväen pikkuleipiä, joita serkkuni rakasti! 

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2018/12/17/projekti-pikku-makkari/

    1. Ja varmaan serkkuni rakastaa yhä, mutta enää ei tätinsä hänelle niitä joka jouluksi tee. 😀

    2. Anopintekele tuo joka joulu meille ”perhelahjaksi” ison rasiallisen leipomiaan herrasväen pikkuleipiä koska Turjake rakastaa niitä yli kaiken. Koska me muutkin niistä tykätään, niin jaamme ne sitten kristillisesti tasan jokaiselle omaan rasiaan. Koska jos näin ei tehtäisi, ei kukaan muu ehtisi edes maistaa, kun T. olisi jo napsinut kaikki!

  2. Noi on niin hyviä! Tosin eivät ole koskaan kuuluneet meidän joulupöytään. Meidän joulupöytään kuuluu riisipiirakat ja lapset vaativat vielä munavoinkin!

    1. Hahahahah! Et kai sie kuvittele että meillä oltaisi ilman karjalanpiirakoita ja munavoita jouluna? Riisipiirakat munavoilla pitää olla tarjolla kaikissa juhlissa, nimipäivistä juhannuksen kautta jouluun 🙂 

      Jouluna saa syödä yölläkin ja rakas perheeni ei siitä tingi vaikka mulle vähempikin riittää.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *