Pelottaako paluu työpaikalle?

Etätyöt loppuivat perjantaina ja maanantaina palaan, kuten muutkin työtoverini palaavat kampuksille ja ovet avautuvat face-to-face-palveluille lukuvuoden alkaessa.

Käsidesiä tulee olemaan tarjolla runsaasti, opasteita turvaväleistä pitäisi olla kiinnitettynä odotustiloihin ja käytäville ja esille on toivottavasti pantu myös ohjeistuksia  siitä, että opiskelijat jättäisivät tukijoukot ulkopuolelle ja asioisivat yksinään palvelupisteissä.

Lyhyen ajan sisällä korona-rajoituksia on purettu reippaalla kädellä ja luotamme siihen, että ihmiset yhä muistaisivat pitää etäisyyttä, pestä käsiään ja pysyä kotona, mikäli sairaita ovat. Mutta muistavatko he?

Elokuussa kampuksille pölähtää monta tuhatta opiskelunsa aloittavaa ihmistä ja pakko minun on myöntää, että mielenpohjalla pyörii kysymys jaksavatko lukuvuottaan aloittavat opiskelijat välittää ohjeista ja opastuksesta vai viittaavatko varovaisuudelle kintaalla  nuoruuden siivittämällä kuolemattomuuden tunteella ja varmuudella  ettei tämä minua koske tai vahingoita vaikka sairastuisinkin?

Vietettyäni muutaman päivän sairaalassa vaivaisen streptokokin aiheuttaman tulehduksen vuoksi, olen nyt tiedostanut että kyllä, kyllä minua  vähän pelottaa etätöistä lähipalveluun siirtyminen.

Arveluttaako tai pelottaako sinua?