Puutarhahepulointia

On tainnut tulla mainittua, että olen puutarhan suhteen sellainen ”anna kaikkien kukkien kukkia” tyyppi, eli pihassani saa rehoittaa ja puskea vartta sekä kukkaa vähemmänkin  arvostetut yhteyttäjät (paitsi vuohenputki, jota VIHAAN yli kaiken, mutta siitähän ei pääse eroon edes betonilla).

No.

Tämän seurauksena ns. perennapenkkini tuppaavat muistuttamaan enemmänkin autiotuvan pihasta löytyviä pöheikköjä kuin suunnitelmallisesti laadittuja, koko kesän kukkivia pihankoristuksia. Osansa lienee myös sillä, että kun postilaatikkoon tipahtaa Viherpeukaloiden kevät-kesä-syys-ihanmikätahansa kuvasto, syöksähdän suuren inspiraation kourissa nettisivuille ja tilaan sekopäisenä perennaa jos toista yhtään katsomatta millaisissa olosuhteissa niitä _pitäisi_ kasvattaa.

Rai rai

Tasaisin väliajoin saan sitten hermokohtauksen ja päätän, että nyt siivoan perennapenkit ja revinkaivantuhoan penkeistä kaiken mitä sinne olenkin istuttanut ja aloitan alusta.
Jäljelle räjähtäneisiin mullikkoihin jää vain ne miljoonat minimalistiset vuohenputken juurensirut, joista tuo paholaisen kasvi taas nostaa terhakasti sirkkalehtensä ja VALTAA KOKO PENKIN vaikka miten kitkisin (ja itkisin).

Asiaan, nainen!

Tälläinen hermokohtaus yllätti taasen loppukesästä ja etupihan perennapenkistä saivat lähdön kaikki muut kasvit paitsi 30 vuotta vanha Kuolanpioni. Ei se mikään kaunotar ole, mutta kun on hengissä niinkin kauan selvinnyt, niin olkoon, jaksaa se kukkia ensimmäisenä koko naapurustossa ja avata kevään.
Muokkasin multaan kompostia ja jotenkin avaralle ja autiolle tuntuvaan penkinpätkään pääsivät Tokmannin puutarhamyymälästä eurolla pelastamani koristeheinät. On niin minimalistista, niin minimalistista, että ihan herkistää.
Pakko kuitenkin tunnustaa, että pitihän minun siihen (voi niin tyhjän ja aution näköiseen) penkkiin sitten tyhjentää siemenboxistani kaikki orvokin ja akileijan siemenet mitä olen vuosien mittaan talteen kerännyt, että saa nähdä minkänäköinen sekameteli siitä ensi kesänä syntyykään.

Vauhtiin päästyäni tyhjensin myös tyystin kokonaan takapihan puolella olevan penkin.  99 prosenttia kasveista päätyi puutarhajätekuormaan – sinne meni nauhukset, maksaruohot, suopayrtit, tarha-alpit, asterit  ja mitä kaikkea muuta siellä olikaan. Ainoastaan kukkasipulit säästyivät ja ne aion istuttaa takaisin penkkiin, josta tänä syksynä rakennan LILJAPENKIN.

Joskus anno dazumal ennen myyrien villiintymistä, minulla oli mielettömän ihana iljoja täynnään oleva penkki nurmikon reunassa, mutta kun ilkeitten myyrien tuhoarmeija yhden talven aikana popsi suuhunsa lähes sata sipulia, poltin päreeni niin totaalisesti, etten uusia istuttanut. Olen kuitenkin kaivannut liljoja ja nyt tämä uusi penkki onkin ”asfaltin” takana ja uskallan toivoa, etteivät myyrät viitsisi tähän penkkiin asti vaivautua kun lähempänäkin syötävää (=#/(#% paskiaiset!) löytyy.

Ja koska interwebbi kuuntelee ja valvoo kiinnostuksen kohteitani, juuri näiden lilja-haaveiden myllätessäni viattomassa mielessäni, tipahti sähköpostiini Viherpeukaloiden tarjous!

Ja tuota joo…kröhöm...oli aika hienoja liljoja siellä myynnissä.
Taisin vähän innostua.
Juu.
Innostuin.
Eikun inspiroiduin!

Odottelenkin nyt matkahuollon lähetystä, josta pitäisi löytymän
30 kpl matalia liljoja (mix)
5 kpl Tiikerililja Tiger Babies
15 kpl Puuliljoja (mix )
5 kpl Värililja Blacklist
5 Tiikerililja Sweet Surrender
5 kpl Oriental-lilja Brasilia

Kun noihin lisää kaikki myllätyistä penkeistä talteen ottamani kukkasipulit, voin toivoa tulevan vuoden loppukesälle silmäniloa isohkosti!

Kommentit (6)
    1. piha on kuin ylläpitäjänsäkin, vallaton ja värikäs 🙂 Joskus jos myydään tämä koti pois, voipi olla kynnyskysymys monelle ostajalle 😀

  1. No nyt on liljat ! ❤️🧡💛💚💙💜

    1. ootahan ensi kesänä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *