Reumapolilla 2020

Kontrollipäivä koitti ja viime vuoden lääkärikokemusta muistellen, hiukkasen jännittyneenä odottelin aulassa kenen vastaanotolle tällä kertaa päätyisin. Kellon viisareiden napsahtaessa vastaanottoaikani kohdalle hoitaja ilmestyi eteeni ja
pahoitteli aikojen olevan hieman myöhässä, jäisinkö odottamaan vai…?
Poliklinkka-aikojen suhteen on usko aikojen pitävyyteen mennyt jo vuosikymmen sitten, joten totesin istuvani niin kauan kuin tarvis, olin varautunut odotukseen.

Puolisen tuntia myöhemmin pääsin lääkärin luo ja ovella oli vastassa ilokseni aivan toinen lääkäri kuin viime vuonna.

Lääkäri jutusteli niitä näitä samalla kun tarkasteli tekemäni GTI-toimintakyselyn tuloksia ja irtautui sitten koneesta ja alkoi tarkemmin kysellä kokemuksiani nykyisestä niveltilanteesta ja yleisestä toimintakyvystäni niin henkiseltä kuin fyysiseltä kantilta!
Eli liekö tohtori saanut Psoriasisliiton infoa psorin vaikutuksesta myös mielentilaan ja -terveyteen. Puhuimme viime vuoden kyselyssä näkyneestä montusta henkisen hyvinvoinnin kohdalla ja lääkäri kyseli syitä siihen –  kerroin kuinka elämä oli ollut aika rankkaa isän aivoverenvuodon jälkeisissä mainingeissa kun vastuulleni tipahti isoja asioita hoidettavaksi, en saanut nukuttua ja kaikki ilo tuntui kadonneen elämästä. Lääkäri iloitsi kanssani siitä, että olin päässyt Kelan tukemaan psykoterapiaan ja totesi siitä olleen/olevan selkeästi hyötyä.

Kaikki niveleni käytiin läpi ja kivuliaat merkittiin ylös, raajojen turvotusta pähkäiltiin taas monelta kantilta ja tällä kertaa lääkäri päätyi lopputulokseen, että suurin syy ei ole tulehtuneet nivelet vaan heikentynyt laskimoverenkierto. Tukisukkia siis sain taas kehoituksen pitää, varsinkin kun istumatyötä teen. Sain myös suosituksen pudottaa hieman painoa, tämä voisi helpottaa turvotuksia. Painonihan on todellakin viime vuodesta noussut, mutta koska raajat ovat turpoilleet jo silloin kun olin alipainoinen, en usko painonnousun olevan se merkittävä syy. En kuitenkaan jaksanut alkaa tästä mainitsemaan ja hymistelin hänen juttujensa mukana kuuliaisesti.

Sitten alkoikin visiitin mielenkiintoinen osuus! Lonkkani ja polveni ovat oireileet varsin ikävästi ja jos esim. lenkki ylittää maagiset viisi kilometriä, on seuraava yö varsin tuskallinen, kun lonkkia ja polvia särkee niin että paikat hampaissa helisee. Lääkäri pyöritteli ja koukisteli jalkoja suuntaan ja toiseen todeten että liikkuvuus on oivallinen, isojen nivelten kosketusarkuus tuli huomioitua, mutta sitten hän alkoikin keskittyä muuhun kuin niveliin. Hän kysyi onko käsite faskia minulle tuttu ja pisti minut itsenikin tunnustelemaan niitä  säärissä ja käsi-/kyynärvarsissa – ihme kyllä jopa omaan käteen esim. reidessä tuntui tiukkana (ja KIPEÄNÄ) nämä faskiat!

Lihakset, joissa on krooninen osittainen jännitystila, tulevat kipeiksi ja särkeviksi, koska faskiakalvot kiristävät jatkuvasti. Lihakset muuttuvat heikoiksi ja kömpelöiksi. Liikunnassa syntyvien vammojen riski kasvaa. Jännitystila saa aikaan jatkuvan energian puutteen tunteen kehossa. Lisäksi se tuottaa ryhtihäiriöitä ja huonon painonjakautumisen nivelissä. Vaikka lihas saadaan rentoutumaan, niin pitkäaikaisissa jännitystiloissa faskia jää jännittyneeksi ja palauttaa virheasennon takaisin. Lihasrelaksanttilääkkeet vaikuttavat vain lihakseen, eivät faskiaan (fysios.fi).

Lääkärin näkemys oli että osaltaan kipeät lonkkani ja polveni johtuvat juurikin tästä faskioiden jännityksestä, joka aiheuttaa sitten virheasentoa.

Hän totesi, että halutessani saan kortisonipiikit kipeisiin niveliin, mutta kehotti  hoitamaan nämä faskiat kuntoon, koska sillä tavoin parhaassa tapauksessa poistan ongelman, en vain lääkitse sitä piiloon. Kävimme myös pitkän keskustelun yleisesti minkälaista liikuntaa ja kehonhuoltoa tulisi
niveltulehduksesta kärsivän ja istumatyötä tekevän ihmisen harrastaa. Sain suosituksia, ohjeita ja jopa hyvin henkilökohtaisia mielipiteitä pureskeltavaksi kotiin. Ei todellakaan tuntunut keskustelulta lääkärin kanssa!

Seuraavaksi keskustelimme lääkityksestäni – tällä hetkellä pistän kerran viikossa 12.5mg Metoject ja kerran kuukaudessa biologisen lääkkeen Taltz, näiden kanssa otan 1mg foolihappoa muina kuin Metojectin pistopäivinä, jolloin foolihappoa menee 5mg.
Taltzia olen pistänyt nyt vuoden ja se on pitänyt ihon puhtaana läiskistä ja niveletkin semihyvässä kunnossa. Aiemmin pistämäni Cosentyx sai nivelet notkeiksi kuin ameeballa, mutta sivuvaikutuksena olin järjettömässä infektiokierteessä, joten mieluumin hieman nihkeämmät nivelet ja suurimman osan vuodesta terveenä kuin notkeat nivelet ja antibiootteja koko ajan.
En siis halunnut vaihtaa lääkettä, enkä vaihdakaan ennenkuin se päivä tulee, ettei Taltz enää tehoa.

Perusvoiteista puhuttiin myös ja sain reseptit kahteen eri voiteeseen joista Canoderm on Kela-korvattava jo tällä hetkelläkin, mutta Probicare ei sitä vielä ole. Sain Probicareen reseptin kuitenkin, koska ”kyllä se jossain vaiheessa korvattavaksi tulee, niin saat sitten haettua”. Kovasti kehui hän varsinkin Probicarea ja painotti, että vaikka iho ei nyt kukikaan, on rasvaus hyväksi iholle! Ei kyllä tulisi mieleenkään perusvoiteen käyttöä jättää, koko ikäni olen sitä joutunut/saanut/tottunut käyttämään, joten eihän sitä osaa suihkun jälkeen rasvaamatta ollakaan.

Korona puhutti myös pitkään – täällä Susirajallakin koronakartan väri muuttuu tummemmaksi koko ajan ja koska työskentelen kampuksella, missä pyörii tuhansia opiskelijoita päivittäin, kasvava riski pelottaa.Varsinkin tuo käyttämäni vastustuskykyä heikentevä lääkitys saa pyörittelemään päässän vaikka minkälaisia skenaarioita, eikä ne skenaariot ole kaikista kauniinpia tai auvoisimpia.
Eilen oli oppilaitos päättänyt että työntekijöille jaetaan kaksi kangasmaskia, joita sitten tulee käyttää ja  huoltaa osana viruksen leviämisen estämistä. Meillä on turvavälitarroja, plexejä palvelupisteissä ja spärrinauhojakin, mutta nuoren opiskelijajoukon (me ei kuolla koskaan) piirissä välinpitämättömyys turvatoimien suhteen pistää silmään päivittäin.
Olemme velvoitetut lähipalveluun, eikä riskiryhmäläisten suhteen ole erikoisjärjestelyjä ellei lääkäri muusta anna suositusta. Lääkäri ei ollut tuollaista paperia ennen kirjoittanut, mutta hän oli sitä mieltä, että asiaa olisi se, joten hän sävelsi minulle todistuksen riskiryhmäläisyydestäni siinä hetkessä. Se on sitten oman harkinnan paikka otanko paperin esiin oman esimieheni kanssa  ja kuinka siihen suhtaudutaan.  Koeajallahan minä vielä olen, joten…

Vietin vastaanotolla puolitoista tuntia ja kokemus oli kyllä aivan mahtava! Viime vuotisen polivisiitin jälkeen mieli kirkastui 200 luxia kun vastassa oli lääkäri joka kuunteli, kyseli, kertoi kysymättäkin ja oikeasti keskittyi minuun kokonaisuutena, ei pelkkinä tulehtuneina nivelinä.
Tilanne kohdallani on nyt niin hyvissä kantimissa (koputan puuta), että seuraava lähikontakti varattiin vasta 2 vuoden päähän – toki jos ongelmia tulee tai lääkkeen teho alkaa hiipua saan uuden ajan aikaiseminkin.

Reumapolilla 2019

Kommentit (4)
  1. Jatkuvasti Kipeänä | Yle Urheilu Uutiset
    20.10.2020, 06:16

    […] Reumapolilla 2020 – Älä ota sitä niin vakavasti | Lily – 2 päivää sitten  · Lihakset, joissa on krooninen osittainen jännitystila, tulevat kipeiksi ja särkeviksi, koska faskiakalvot kiristävät jatkuvasti. Lihakset muuttuvat heikoiksi ja kömpelöiksi. Liikunnassa syntyvien vammojen riski kasvaa. Jännitystila saa aikaan jatkuvan energian puutteen tunteen kehossa. […]

  2. Whaaaat!!! Puolitoista tuntia. Ei ole todellista. Jälkeesi ei Polin/lääkärin aikataulu voinut olla kuin muisto vain….

    1. no sehän oli myöhässä jo minullakin. Mutta kun totuushan on se, että polin aikataulu ei IKINÄ ole ajoissa, lääkärit joutuvat sieltä hyppimään milloin mihinkin akuuttiin tarpeeseen. Ja jos jokainen asiakas sai samanmoista palvelua ja paneutumista, niin mahdollinen närä myöhässä olevasta ajasta haipui kyllä taivaan tuuliin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *