Sinun laulusi

Mistä lie johtunut, mutta tämä päivä on mennyt tipahdellen milloin mihinkin muistoon, välistä on naurattattanut ja toisena hetkenä pala kurkussa on tuntunut niin suurelta ettei henki kulje ja kyyneleet ovat valuneet poskille – yhtenä hetkenä iloisenhaikeina ja toisena surunkarheina.
Mitä tämä oikein on!

Sain Turjakkeelta lahjaksi uuden vinyylin kokoelmiini: 17-vuotias Kirka laulamassa ekoja hittejään ja vanhoja rocksoul-klassikoita. Kun Hetki lyö-biisin ekat soinnut irtosivat levyltä putosin vuoteen1984.

Kirka ja Islanders olivat keikalla Bomballa..päivällä sovittiin luokan naisten kanssa että illalla bailataan ja Bomballa meno olikin mitä kovin. Välillä nojailtiin lavanreunaan ja katseltiin voi niin ihanaa Kirkaa – ja olihan se basistikin varsin soma mietin minä. Taisin tuijotella sitä basistia ja sen upeaa Hofnerin viulubassoa aika intensiivisesti, koska bändin tauolla söpöinen soittajapoika tuli juttelemaan ja käytiin tanssimassakin muutama nojailubiisi. Basisti pyysi puhelinnumeroani ja kertoi että he jatkavat Nurmeksesta keikalle Kuopioon, tuletko sinne?
Meninhän minä. Useammankin kerran. Menin Helsinkiinkin ja minnehän vielä. Useina iltoina sain rymytä kimppatalomme yläkerrasta talon ainoaan puhelimeen kun alakerrasta huudettiin PUHELU ja basistin ääni totesi että soitin vain kun..

Illalla katsoimme streaminä Turjakkeen ammattiliito tarjoaman Pate Mustajärven keikan ja heti eka biisi ”Sinun laulusi” heitti minut vuoteen 1988…olin ystävättäreni kanssa olleet paikallisessa yökerhossa kun kerrankin olimme samaan aikaan sattuneet kotikaupunkiin ja sieltä oli tarttunut matkaan pari nuorukaista joista toisen luo läksimme jatkoille yökerhon sulkeuduttua. Pienessä yksiössä joimme halpaa valkoviiniä ja kuuntelimme Pate Mustajärven juuri ilmestynyttä soololevyä, jonka helmiä oli juurikin tämä Sinun laulusi, Juice Leskisen uudella käänöksellä (edellinen Alwari Tuohitorven versio 1973).
PImeä yksiö, ohut patja lattialla ja me kylki kyljessä juomassa valkkaria, kuuntelemasa laulua, joka sivaltaa sydämeen syvälle ja suutelemassa. Voi niitä suudelmia kun suudeltiin vain suutelemisen ilosta ja halusta, ei esileikkinä seksiin.
Those were the days.

Tässä sitä siis vaan haikaillaan vanhoja muistoja vanhoista flammoista vaikka puoliso istuu vieressä ja nautiskelee tässä ja nyt musiikista.
Auts.

 

 

puheenaiheet ajattelin-tanaan oma-elama
Kommentit (2)
  1. Ihana ihana muistelo – mitkä tunnelmat!
    Miten sitä muistoissa kaikki näyttäytyykin niin romanttisena…
    Tuli oikein ällösöpö fiilis tästä; patja lattialla, viini, pussailu ja musiikki on vaan aina ja ikuisesti soma ajatus ❤️

    1. Niin. Kadehdin suuresti niitä pariskuntia, jotka vuosi(kymmeni)en jälkeen vielä suutelevat ihan vain sen itsensä takia.
      Tai ehkä pitäisi vain olla surullinen omasta puolestaan, kun sen huvin magian on kadottanut oman puolisonsa kanssa?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *