Spagettikurppaa pekonilla ja suppilovahveroilla
Spagettikurpitsa on kiinnostanut minua jo pisemmän aikaa ruoanlaittomielessä ja nyt viikonloppuna viimein otin vihanneksen (?) työn alle. Kuori oli uskomattoman kova ja vaikka teroitin luottoveitseni ja käytin avuksi jopa vasaraa, kurppa säilyi voittajana.
Onneksi Turjake hyppäsi pelastamaan tilanteen ja pääsin kaapimaan siemenet kurpasta ja laittamaan sen uuniin kypsymään (200 astetta, reilu tunti)Kurpitsan kypsyessä uunissa aloin valmistella kastiketta. Kylmälle pannulle 140g pilpottua pekonia, levy päälle ja kun pekoni alkoi olla sopivasti kärtsännyt, lisäsin pannulle suppilovahverot.
Kääntelin sieniä pannulla niin että niistä haihtui liika neste ja ne saivat imaistua makua pekonista. Suolaa ripsuin summamutikassa sekaan.
Sieni-pekoniseoksen päälle kumosin purkin creme fraichea ja jätin kastikkeen muhimaan pienelle lämmölle.
Spagettikurppien kypsyttyä rapsuttelin haarukalla pehmenneen malton ja se todellakin etäisesti muistuttaa spagettia (rakettispagettia)!
Sotkin kastikkeen irtonaiseksi rapsuteltuun kurpitsaan ja päälle ripottelin cheddarraastetta, joka suli kuuman täytteen päälle siihen mennessä kun kuoret lautaselle nostimme.
Tässä vaiheessa ruoan tuoksun yltiömäiseksi nostattama nälkä vei mennessään ja todella herkullisen näköisestä ”valmiista” ruoasta en ehtinyt kuvaa ottaa!
Tämä kokeilu jää satavarmasti meidän reseptikirjaamme, maku ja suutuntuma ansaitsevat 10/10 pistettä.
Kurpitsa itsessään on varsin miedon makuista, joten esim. tulinen bolognesekastike sopisi varmasti sieni-pekonikastikkeen sijasta ja sitä veikkaisinkin meidän testaavan seuraavalla kerralla.
Suosittelen todellakin testaamaan!!
Oi kuulostaa herkulliselta!
tämä oli ihan epätodellisen hyvää 😀
Suppikset olen todellakin ihan itse omin kätösin poiminut!
Mulla on ”leasingmies”(ollut parikymppisestä asti) ja se tietää parhaat suppis, torvisieni ja tattipaikat ja on niiiiiin ihana että vie minut syksyisin niihin.
Hän kasvattaa luomuviljaa ja rehuheinän seasta saan käydä joka vuosi keräämässä vuoden ruokaherneet pakastimeen. Myös tyrniä hän pistää minut poimimaan pihaltaan. Puhumattakaan pihalla pasteeraavien kanakavereiden tuottamista maailman parhaista kananmunista.
Karpalosuolle en minä ole lähtenyt, joten siitä propsit sulle!