Tag: #itetein

Hahahhahah, selkeästi muutaman päivän takainen arvontapostaukseni osoitti, etteivät ”kännykkäkoru-pölytulpat” ole kovinkaan aikuiseksi itseään kutsuvien juttu. Mutta neljä rohkeaa ja ennakkoluulotonta osallistujaa postaukseni sai ja heidän joukostaan Random Generatorin avulla valitsemansa killuttimen omakseen saa ***torven toitotusta*** ja se kukkanenhan on tämä: Onnea Matilda S. toivottavasti saat killuttimesta yhtä paljon iloa kuin minä!

Miehän tunnetusti hurahdan askartelun saralla milloin mihinkin hommaan kausiluontoisesti ja koska juuri nyt resiinivarastoni on totaalisen nollassa, piti keksimän jotain muuta nyperrettävää niihin hetkiin kun sormet soittelevat ilmamandoliinia tylsyyden vallassa.      Olin juuri vaihtanut puhelimeeni uudet kuoret ja näytön- sekä kameransuojat, sekä putsannut latausröörin, ei nyt napanöyhdästä, mutta jostain nöyhdästä kuitenkin kun päässäni välähti […]

Joskus harmittaa, ettei kukaan enää kirjoita paperikirjeitä. Tiedän, se on vaivalloista ja postimaksut ovat kalliita ja etanaposti on nimensä mukaisesti hidasta. Mutta. Olihan se ihana löytää postilaatikosta itselle osoitettu oikea kirje, ei mikään lasku, ja repiä tai leikata kuori auki riippuen lähettäjästä. Kaivaa kuoresta varsinainen viesti ja avata paperi ja sitten vasta lukea se mitä […]

Olen jokapaikassa etuajassa – mieluumin vartti etuajassa kuin minuutti myöhässä. Joten tokihan minä joulukalenterit teen jo marraskuun alussa! Omille ”Pikkuisilleni” (28v ja 26v) olen täyttänyt samoihin huopatonttuihin joulukalenterit jo yli 20 vuotta, yhä löytyy pientä tarpeellista jokaiseen luukkuun ja toki muutama makeinenkin jollekin päivälle eksyy. Yksi ei muutu – syntymäpäivilleen, jotka molemmilla sijoittuvat joulukuulle, he […]

Olen tainnut itseäni jo useampaan otteeseen kehuakin aikamoiseksi taikuriksi keittiössä, mutta on minullakin Akilleen kantapää: kuivakakut. Jotenkin kakuista tulee liian kuivia tai sitten ne takertuvat vuokaan ja repailesina ryökäleinä niitä ei kakuiksi edes tunnista. Taidottomuudestani vinkuessani olen useammalta ihmiseltä saanut suosituksen paistaa Paholaisen kakun, sitä kun ”ei tarvii vatkatavispatarumputtaa, senkus sotket aineet sekaisin ja kaadat […]

Huomenna taas juhlitaan kansallisrunoilijaamme ”ruunepäriä” ja nautiskellaan kahvin kera meheviä nimikkotorttuja. Vaikka virallinen ”Runebergin päivä” on 5. helmikuuta, niin torttujahan on kaupan hyllyt notkuneet jo tammikuusta asti (ja viereisellä hyllyllä pinottain laskiaispullia!). Minähän olen, varsinkin jälkikasvun mielestä, niuhonäpöttäjä kun suostun syömään nimikkotarjoomuksia vain ja ainoastaan oikeana päivänä, joten tässä taloudessa Ruunepärit nostetaan pöytään vasta 5.2. […]

Ei ole montaa ruokaa tai ruoka-ainetta, mistä sanoisin, että yäk, en tykkää, mutta ruusukaali on ollut yksi hyvinkin ykköspaikkaa näistä harvoista hipova. Pidän valkokaalista, punakaalista, kukkakaalista ja mitä niitä kaikkia onkaan,mutta tämä pikkuinen palleroinen lautaselleni ilmestyessä on aiheuttanut kylmiä väreitä ja kurkunpään nykimistä pelkällä olemassaolollaan. Kuinka nopeasti asiat voivatkaan muuttua! Tonton-tammikuun myötä olen etsiskellyt kasvisreseptejä, […]

Pataleivästähän on vouhkattu jo iät ajat, mutta vasta eilen illalla sain itse inspiraation kokeilla kyseessä olevaa leipomusta. Kaapista löytyi ruisjauhopurkin pohjat (mihinkähän ruisjauhoa tarvinnut joskus?) ja kuivahiivaa, joululaatikoiden perua tummaa siirappiakin kaapissa oli, joten eikun touhuamaan. Sotkin  teelusikallisen kuivahiivaa 3 dl reilun lämpöistä vettä, heitin sekaan pari tl suolaa ja pari rkl tummaa siirappia, tähän […]

Feta-pinaattipiirakka on ollut illanistujaisissamme takuuherkku jo vuosia ja synttärieni alla mietin, josko yhdistelmä pelittäisi myös pastan kastikkeessa. Esitin toiveen tyttärelleni, joka tänä vuonna vastasi päivällisen kokkaamisesta ja tuloshan oli todella hyvää! Netistä löytyy yhtä monta ohjetta kuin on tekijääkin, mutta aina on tilaa vielä yhdelle. Tässä minun versioni: 2-3 hengelle: pussi pakastepinaattia paketti fetajuustoa pieni […]

Sadepäivät on hienoja, silloin voi päästää sisäisen Marttansa vapaaksi ja alkaa vaikkapa säilömään kesän viimeisiä kurkkuja! Niitä ei kauheasti säilöttäväksi jäänyt, koska nappasin ohikulkeissani usein kurkun käteeni rouskutellen sen samointein vatsaani. Hyviä olivat kurkkuseni! Viimeiset päätin kuitenkin purkittaa, ennen kuin nekin ehtisin natustaa ja kaivoin aivan loistavan keittiötyökalun, Mandoliinin esiin. Maniskalla on super-nopeaa ja vaivatonta […]