Tag: #kirjat

Kirjailijoille kuulee usein iskeneen kirjailijan blokin, ns. valkoisen paperin kammon, mutta entäpä jos lukijaan iskee lukijan blokki, eikä kirjoittettu teksti aukenekaan millään? Minä luen yleensä aina ja koko ajan, ihan mitä vain, missä vain ja milloin vain. Saatan joskus jopa jäädä kotiin lukemaan sen sijaan, että lähtisin ystävien kanssa nauttimaan ulkomaailman iloista tai sulkeutua omaan […]

Vie minut jonnekin on viimeisen päälle ajan hermolla kulkeva kirja, josta löytyy kaikkea, mikä on IN!:  aikuistumisen pelkoa, elämänhallintaa, blogiaspektia, vapaaehtoista lapsettomuutta, lisääntymispaineita, parisuhdeongelmia…Päähenkilö Milla on mielestäni itsekäs, lapsellinen ja typerä, mutta Honkasalo kirjoittaa tarinan niin viihdyttävästi ja hyvin, että luin sen ilman vatsanväänteitä. Opus on täydellinen päännollauskirja aurinkotuolissa nautittavaksi Helmet Lukuhaasteeseen sopiva vaikkapa kohtiin: […]

Ayobami Adebayon kirja on virkistävän erilainen kirja nykypäivän Afrikasta – Nigeriaan sijoittuva kertomus Yejiden ja Akinin rakkaudesta ja elämästä nykyajassa sidottuna ikiaikaisiin perinteisiin on havahduttava kokemus. Yejiden lapsettomuus saa Akinin perheen lopulta järjestämään Akinille toisen vaimon – yhä edelleen Nigeriassa miehellä saa olla useampia vaimoja, kunhan hän vain pystyy jokaisen heistä elättämään ja tasapuolisesti huomioimaan. […]

Tänään ehdin viimeinkin kiertämään itsekin Lastenkirjainstituutin kokoaman näyttelyn lasten- ja nuortenkirjallisuudesta. Näyttelyssä on yli 60 teosta 1800-luvulta 1940-luvulle. Kirjojen lisäksi näyttelyssä on myös Suomen nukketaiteilijat ry:n ”Kirjat elävät” -teokset eli 15 nukentekijää on valinnut itselleen tärkeän kirjan ja luonut sen pohjalta nukketeoksen. Visiitti oli pikainen, mutta onneksi ehdin tutustua näyttelyyn vielä paremminkin koska se jatkuu […]

Turhaan ei tämä kirja voittanut Ruotsissa kaunokirjallisuuden August-palkintoa 2017. Kirjan kerronta on tosiaankin kaunista, hetkittäin jopa lyyristä, vaikka itse tarina ei kaunis olekaan.  Äitiensä kyyneliin hukkuvia kun ovat ne nuoret ihmiset, jotka lähtevät sotimaan ja kuolemaan maailmalle tai kotimaassaan ismien vuoksi. Kirjan kertoo kahdesta ajasta, tästä hetkestä ja ajasta n. 15 vuotta eteenpäin, missä ”vääräuskoisella” […]

Luin lomalla kolme kirjaa ja kuuntelin kaksi. Lentokoneessa kuunnellessa on pakko hehkuttaa vastamelukuulokkeiden eduista. Jopa ihan nappikuulokkeiden kanssa se rasittava kohinahuminameteli katoaa jonnekin (??) ja pää ei rasitu puoliakaan siitä mitä normaalisti. Kirjaa tai musiikkia kuunnellessa meluttomuus vielä korostuu. Ihanaa. Sophie Kinsellan Yllätä minut ei yltänyt himoshoppailijoiden tasolle kielellisesti eikä huumorin suhteenkaan. Tai eihän tämä […]

Sain Minerva kustannukselta arvostelukappaleena Tarja Tuulikki Laaksosen Kuka keksi haarukan -kirjan, joka avasi mielenkiintoisen kurkistusreiän arjessa lähes miettimättä käyttämiemme esineiden ja asioiden historiaan. Kirja jakaantuu kolmeen suurempaan kokonaisuuteen: 1. Huonetila oman aikakautensa peilinä Ensimmäisessä jaksossa opin mm. sen, että käsite ”koti” yksilöllisenä suojapaikkana onkin muotoutunut vasta joskus 1400-luvulta lähtien (jos en aivan väärin tekstiä tulkinnut). […]

Olin vähän hämmentynyt kun aloin lukea Crossanin kirjaa, tarina kun etenee proosarunona ja vaatii muutaman sivun keskittymistä, ennenkuin rytmiin (tai rytmittömyyteen) pääsee sisälle. Mutta kun Gracen ja Tippin elämään sujahti mukaan, en hetken päästä kiinnitänyt kerronnan tekstilajiin laisinkaan huomiota. En tiedä onko kirjailijalla lähempää kokemusta siamilaisista kaksosista, mutta ainakin minusta tyttöjen tarina tuntui hyvinkin todelliselta. […]

Karin Erlandsson on kuvannut kirjaansa/kirjojaan näin ”Haluan kertoa tarinan. Kielen on oltava niin puhdasta, ettei se häiritse kertomusta.” Hän on tehnyt juuri näin. Saarretut kertoo tarinan jossa alkuun erillisiltä vaikuttavat osaset muodostavatkin kiinteän kokonaisuuden ja jonka ihmiset eivät tunnu yhtään paperisilta. Talven hyökkäys pieneen kaupunkiin ja lumen tukkimat tiet, pyry ja kylmyys saavat minutkin käpertymään […]

  Pernilla Ericsonin Sinua seurataan esittelee Erla-ryhmän – neljä eri alojen erityisosaajaa, jotka alkavat tutkia raa´an väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten tapauksia hieman lain harmaalla vyöhykkeellä seikkaillen. Erla-ryhmän jäsenet tuovat vähän ärsyttävästikin mieleen amerikkalaiset rikostutkijasarjat – ryhmä koostuu pyörätuolistaan asioita hallinnoivasta, älykkäästä, eläköityneestä kriminologian proffasta, pakkolomalle passitetusta naispoliisista, joka hallitsee kaikki mahdolliset taistelutaidot, tyrmäävän komeasta bi-seksuaalista […]