Toukokuun äänikirjoja pihalla ja punkassa

Toukokuun alku on taas suonut iloa, stressinpoistoa ja autuutta paljastamalla pihamaan ja avaamalla puutarhaliikkeet, joten kirjaosastolla olen siirtynyt tiukasti
äänikirjoihin. Napit korvissa on kivaa möyriä mullassa ja useammanlaista opusta on siinä puuhastellessa korviin ja aivoihin soljunut.

Toukokuun kirja lukupiirissämme oli genreltään tietokirja ja valitsimme luettavaksi Anders Hansenin Aivobluesin.
Varsin omahyväinen Hansen on kirjoittanut kirjan, joka on noussut jonkinmoisen hypetyksenkin kohteeksi helppotajuisuudellaan ja selkeillä neuvoillaan. Itseäni tosiaan ärsytti Hansenin rivien välistä punkeava omakehu vaikka hauskojakin oivalluksia kirjassa esitetyistä tutkimuksista sai maallikkolukijakin.
Sujuvaa kuuntelemista, miellyttävä lukija, mutta ähh, nämä selityskirjat eivät vain ole minun makuuni.

Christina Wahldén on  on ruotsalainen kirjailija ja journalisti, joka on tutustunut Australiaan opiskellessaan dramaturgiaa Sydneyn yliopistossa. Hänen Darwin- sarjansa ykkösosassa Älä puhu kuolleista Ruotsista Pohjois-Australiaan Darwiniin ikävästi päättynyttä parisuhdetta ”paennut” Greta törmää rannalla naisen ruumiiseen.  Rikosta alkaa tutkia Abbaa ja varsinkin Agnetaa fanittava Bluey, parimetrinen punatukkainen komisario, joka saa parikseen alkuperäisväestöön kuuluvan Jessin. Dekkariosuus kirjasta on hyvin rakennettu ja henkilöhahmot uskottavia, mutta se mikä sai minut ylenmäärin ihastumaan kirjaan on Australia ja sen kuvaus.Alkuperäisväestön kulttuurin, uskomusten ja kirjoittamattomien sääntöjen nivoutuminen rikostutkimuksiin ja elämään sai minut katoamaan kauas Australiaan kirjaa kuunnellessani.

Kakkososa Syklonivaroitus jatkaa Blueyn ja Jessin tarinaa ja avaa heidän persoonaansa ja historiaansa samalla kun he uppoavat  huumerikosten maailmaan. Myös poliisivoimien rehellisyys, vallan- ja voimankäyttö nousee vahvasti esille tutkimusten edetessä.
Samaan aikaan Darwinia lähestyy hirmumyrsky, joka saa Blueyn elämään uudelleen lapsuuden traumaa äidin ja isän hylkäämisestä ja pikkuveljen kuolemasta Tracy-syklonin aiheuttamassa katastrofissa joulupäivänä 1974.
Kollega Jess puolestaan pohtii onko sopeutunut liiaksi valkoisiin normeihin, kun ”siskot” kutsuvat häntä kookospähkinäpoliisiksi, mustaksi pinnalta, mutta valkoiseksi sisältä. Mukana ja osana tarinaa kulkevat myös Blueyn tytär Cat ja taideopiskelija Greta, joka on omaksi yllätyksekseen rakastunut Cattiin.
Monitahoinen tarina yllättävän raadollisine käänteineen vei mukanaan ja taas nousi Australia yhdeksi päähenkilöistä ainakin minulle.

Kolmas, mutta toivottavasti ei viimeinen, osa Darwin-sarjasta on nimeltään Miehiltä kielletty.  Kaivosyhtiö on saanut kaivausluvan alkuperäisväestön pyhälle paikalle, Gulgulan synnytysluolalle ja päätöksen takana vahvasti ollut paikallispolitiikko löytyy oikeustalolta murhattuna. Mielenosoittajat leiriytyvät luolan lähistölle ja ilmapiiri kiristyy.
Murhan lisäksi Jessin ja Blueyn elämää monimutkaistaa Jessin yllätysraskaus ja toive päästä jatkokoulutukseen, Blueylla todettu diabetes ja se, että mielenosoittajien joukossa istuu myös Jessin sisar ja hänen mukanaan toisen sisaren kasvattilapsi. Vanhempi sisar makaa sairaalassa  munuaissairauden takia. ”Arkiset murheet ja ilot” istuvat murhien selvittelyyn saumattomasti, tapahtumat soljuvat sujuvasti eteenpäin ja Australian alkuperäiskansan kulttuuri uskomuksineen on tiukasti mukana koko ajan.

Eevi Kuokkasen Ei sanaakaan on viehättävä kirja. Ja viehättävä ei nyt ole pätkääkään vähättelevä tai kirjaa pienentävä, en vain keksi parempaakaan adjektiivia sitä kuvaamaan. Minä viihdyin äärettömän hyvin kirjan parissa, ihmis- ja miljöökuvaus veivät minut idylliseen merenrantakaupunkiin ja vaikka kirjassa ruumiitakin tuli, ne jäivät jotenkin sivurooliin. Pikkukaupungista löytyy jos jonkinmoista selittäjää, säätäjää ja toimijaa, unelmia toteutetaan niin laillisesti kuin laittomastikin  ja henkilöhahmot ovat vereviä sekä jopa samaistuttavia. Kesäkirja parhaimmillaan!

Shari Lapenan Viimeinen perheillallinen on mielenkiintoinen kirja. ”Vanhempien kuolema tekee lapsista miljonäärejä. Heidän lapsuutensa ei ollut kovin onnellinen julman isän ja välinpitämättömän äidin vuoksi. Napsahtiko jollakin lapsista viimeisen illallisen jälkeen? Vai vihasiko joku Mertoneita vielä enemmän kuin heidän omat lapsensa? Menestystrilleristi Shari Lapenan uutuus on herkullisen häijy ja hyytävä katsaus perhedynamiikan kierouksiin ja kulissien takaiseen elämään.”
Adjektiivit herkullinen ja häijy kuvaavat kirjaa loistavasti, en tainnut löytää kirjasta ainoatakaan mukavaa ja miellyttävää henkilöä, mutta imua tekstissä riitti niin että hyvä kun maltoin yöksi jättää napit korvista!

Unihömppääkin suurkulutin, loppuun listaus niistä:
Sara Storm:
Viimeinen syli
Minä en ole sellainen mies!
Helmen enkeli
Sara Stormin pikaluettavat kirjat tuovat mieleen esiteiniajan Linna-, Lääkäri- ja mitäniitä olikaansarjat, mitä luin kavereiden isosiskojen hyllyistä ohimennen. Helppoa, puhdashenkistä romantiikkaa pienillä twisteillä.