Tulihan sitä luettua helmikuussakin

Helmikuu oli hyvä lukukuukausi (20 kirjaa) – nautiskelin yllättävän monta sellaista kirjaa, jota lopetellessa huokasi ilosta ja mietti,että oi onnea, että tämä opus eteen sattui. Tässäpä muutama kuukauden suosikeistani.

Heti kuukauden alkuun julkaistiin Stephen Kingin Satumaa (Tammi).
Ei kauhua, vaikka kenties pelottaviksikin luettavia elementtejä kirjassa eteen tuli, mutta magiaa ja satua sata lasissa Satumaassa saa nautiskella. Ei ihan perinteisintä Kingiä, mutta tuttuja peruselementtejä löytyy ja kerronta taattua runsaankarheaa sanajuhlaa.
Maailma pelastui taas kerran, paha sai palkkansa, mutta musta ei ole aina mustaa –  hyviksetkin pystyvät pahaan.
Herkullisesti moraalia kyseenalaistavakin aikuisten satu.

4/5
Stephen King: Satumaa (Fairy tale)

Jenni Multisilta on hurmannut minut aiemmilla kirjoillaan Yksi teistä kuolee ja  Mitä tapahtui Merenneidoille, joten Kuka viimeiseksi jää (Like) -kirjan aloittaminen suorastaan pelotti, kun mietin että kantaako taika vielä kolmanteenkin kirjaan.
Mutta turha oli pelko. Multisillasta on kehkeytymässä lempparikirjailijani numero 2 heti Stephen Kingin jälkeen (heidän sanataituruudessaan on jotain samaa <3)!

1997 Sumurannassa avattiin huvipuisto Riemuranta. Pienelle paikkakunnalle se oli suuri tapahtuma ja kaikki alueen nuoret halusivat sinne töihin ja työporukasta muodostuikin tiivis yhteisö. Olavi, joka ei aivan suorilta kesätöitä saanut, toimii kertojana vuoden -97 kesän osalta. Kesä loppuu Suomen historian suurimpaan huvipuisto-onnettomuuteen, missä kuolee mm. omistajaperheen poika ja huvipuisto suljetaan.
Vuonna 2019 avataan autioituneena ollut Riemuranta uudestaan suurella pärinällä. Eveliina aloittaa Riemurannan henkilöstöpäällikkönä, taka-ajatuksenaan selvittää menneisyyden tapahtumia myös omalta ja perheensä osalta.

Kesän 1997 tapahtumien ja ihmissuhteiden linkittyminen 2019 kesään ja siinä eläviin ihmisiin rakentuu upeasti kahdessa aikatasossa etenevässä tarinassa, jännitys tiivistyy ja ennakkopäätelmät kaatuilevat kun Multisillan psykologinen trilleri vie mukanaan.
HELMIKUUN HELMI!

5/5
Jenni Multisilta: Kuka viimeiseksi jää

Aino Leppänen oli aivan uusi tuttavuus minulle, mutta luettuani ekan kirjan, luin putkeen kaikki hänen kolme kirjaansa.
Positiivinen yllätys (Myllylahti/Saga) on autofiktiivinen tilitys 17-vuotiaan lukiolaistytön vahinkoraskaudesta ja äitiydestä. Päräyttäviä tuntemuksia, ajatuksia ja kommentteja läpi turhia kaunistelemattoman, päiväkirjamaisen romaanin.
Viihdyttävä ja informatiivinenkin kirja. Suosittelen lukulistalle niin teineille kuin teinien äideillekin, kurppaikäisiäkin kuten itseä viehätti  myös suuresti.
Terkuin Ope (Myllylahti/Saga)  tuntuu myös vahvasti itsekoetulta tekstiltä, Leppänen kun on itsekin äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja ja kirjan päähenkilö on keski-ikäinen , äidinkielen ope ”Ansku”.
Kansiteksti kuvailee näin: Terkuin ope käsittelee humoristisesti nykylukion tilaa ja opettajien jaksamista haasteellisessa arjessa, jossa muutoksista on vaikea valittaa leimautumatta jämähtäneeksi. Mitä kaikkea opettajan virkahymyn taakse piiloutuukaan?

En ole opettaja, mutta Wilma on tullut tutuksi ja ah, kuinka monta kertaa asiakaspalvelijana olisinkaan halunnut vastata vähän rouheammalla tyylillä veemäisissä tilanteissa, mutta vetänyt  tilanteen roolilla läpi  ainoastaan _asiallisesti_  kommentoiden.  Ansku-opettajan vaihtoehtoiset, ajatuksen tasolle jäävät vastaukset Wilma-viesteihin saivat minut hihittelemään huolella. Voisi olla aivan tarpeellisen herättävää silloin tällöin…Tujuin terkuin Ope (Myllylahti/Saga)  jatkaa Anskun opettajan ja yksinhuoltajan elämän kuvaamista samalla rennolla katsannolla ja kynänjäljellä kuin Terkuin Ope ja tykkäsin tykkäsin kovasti paljon!

3,5/5
Aino Leppänen: Positiivinen Yllätys, Terkuin ope, Tujuin terkuin ope

Joonatan Tola kirjoitti esikoisensa Punainen Planeetta vuonna 2019 ja kertoi sydäntäraastavan, silti huumoriakin sisältävän tarinan, jossa pääosassa oli hänen isänsä Mikko Tola ja Tolan touhujen kehyksenä avautui myös Joonatanin ja muun perheen elämä varsin raadollisesti. Todella koskettava ja vaikuttava kirja.
Hullut Ihanat Linnut ilmestyi 2023 ja keskittyi Isän kuoleman jälkeiseen elämään, pääosan tarinassa vie  sairas äiti ja perheen lasten voimin kannateltu kaaosmainen, nälkäinen arkielämä ja selviäminen. Toisena tasona on Joonatanin oma matka isyyteen. Rajua, lähes uskomatonta tekstiä, mutta upeaa joka tavullaan.
Molemmista kirjoista jää viimeisen sivun jälkeen vähän sellainen fiilis, kuin olisi juossut pää edellä seinään. Positiivisessa mielessä.
4,5/5
Joonatan Tola: Punainen planeetta, Hullut ihanat linnut