Vanha, ruma ja mihinkään kelpaamaton

Heräsin aamulla 6:45. Nousin avaamaan sälekaihtimet ja katselin miten lunta sataa taas taivaan täydeltä jo metriset nietokset omaavaan pihaan.

Ja silloin se jysähti.

Olen ollut kohta puolitoista vuotta työttömänä. Kauemmin kuin koskaan ikinä milloinkaan.

Minusta ei ole mihinkään.
Minä en kelpaa minnekään.
En osaa mitään.
Olen liian tyhmä.
Olen liian ruma.
Olen liian vanha.

Aivan turhaa, että jatkuvasti opettelen uutta
ja kertaan vanhaa.
Aivan merkityksetöntä, että hankin todistuksen toisensa jälkeen,
ylläpidän ja laajennan osaamistani.

Ei minua kukaan enää huoli minnekään.

Tänä päivänä ei saa väheksyä, arvottaa tai arvostella kenenkään sukupuolista suuntautumista, sukupuolta yleensäkään, painostakaan ei saa mainita, eikä sen varjolla ketään vainota. Hyvä näin.

Mutta kuka arvostaisi yli viisikymppisiä ?

Työttömiä.

Naisia.

Tänään en jaksa sitä enää itsekään.