Vanha, ruma ja mihinkään kelpaamaton

hourglass-1703330_1280.jpg

Heräsin aamulla 6:45. Nousin avaamaan sälekaihtimet ja katselin miten lunta sataa taas taivaan täydeltä jo metriset nietokset omaavaan pihaan.

Ja silloin se jysähti.

Olen ollut kohta puolitoista vuotta työttömänä. Kauemmin kuin koskaan ikinä milloinkaan.

Minusta ei ole mihinkään.
Minä en kelpaa minnekään.
En osaa mitään.
Olen liian tyhmä.
Olen liian ruma.
Olen liian vanha.

Aivan turhaa, että jatkuvasti opettelen uutta
ja kertaan vanhaa.
Aivan merkityksetöntä, että hankin todistuksen toisensa jälkeen,
ylläpidän ja laajennan osaamistani.

Ei minua kukaan enää huoli minnekään.

Tänä päivänä ei saa väheksyä, arvottaa tai arvostella kenenkään sukupuolista suuntautumista, sukupuolta yleensäkään, painostakaan ei saa mainita, eikä sen varjolla ketään vainota. Hyvä näin.

Mutta kuka arvostaisi yli viisikymppisiä ?

Työttömiä.

Naisia.

Tänään en jaksa sitä enää itsekään.

Kommentit (6)
  1. Minä arvostan sinua ja työtä, jota teet blogisi eteen, kiitos sinulle siitä.

  2. Tunnistan tuon, jaksamista ja halauksia. Olet pirteä ja reipas ja kirjoitat hyviä juttuja! Huonoja hetkiä tulee ja menee. En tiedä tuoko tämä mitään toivoa, mutta itse sain vakituisen työpaikan kaksi vuotta sitten, siis 55-vuotiaana – oltuani 16 vuotta yrittäjänä ja seitsemän friinä ja tuuraajana, olosuhteiden pakosta – osittain. Toivottavasti et harmistu tästä – tiedän kokemuksesta että helppoa se ei ole!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *