Viikon 42 Krapu

Vappu

Pöydän ympärillä ei ollut yhtään vapaata, joten istuin Matiaksen syliin tervehdittyäni vappua juhlimaan tullutta seuruettamme.
Baari oli täpötäysi, musiikki pauhasi ja keskustelun volyymi paisui samaa tahtia tyhjenevien siideri- ja oluttuoppien kanssa. Vappufiilis alkoi olla niin korkealla, että nauraa rätkätimme sanoi kuka tahansa mitä tahansa. Keikuin Matiaksen sylissä tehostaen mielipiteitäni tyypilliseen tapaani heiluttelemalla puhuessani käsiäni kuin parempikin kapellimestari.
Siinä huitoessani en ollenkaan huomannut, että punainen tuubimekkoni oli pudonnut vyötärölle ja selitin suureen ääneen asiaani rinnat paljaana koko ravintolasalin edessä… kunnes Matias kohotti kätensä, tarttui mekkoni yläreunaan ja nosti sen takaisin oikealle paikalleen.
Selitykseni katkesi kesken sanan, naurunremakka ei sitten millään.

**********************

Viikon 42 krapusanat ovat punainen, pudota, sana.

Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja Susupetalin blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai Susupetalin blogiin, blogeista löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

Kommentit (1)
  1. Aah mikä Krapu…

    Tämä toi mieleen nuoruuden… ja oman mokani, josta armas AM aina tasaisin väliajoin muistuttaa.
    Tämä on ensimmäinen kerta kun tästä julkisesti kerron:
    Muistatteko joskus 80-90 -luvun vaihteessa ne hihattomat paidat, kuin college-paidasta tehdyt? Hiha-aukot oli niin suuret, että piti olla tarkkana, miten päin paidan päälleen oikein pisti?
    No minulla joka tapauksessa oli sellainen, ja eihän sen kanssa rintsikoita pidetty.
    Yhtenä päivänä piti kauhealla kiireellä käydä jostain halpiskaupasta (vrt. nyk. Tokmanni tms.) hakea jotain, kun AM odotti vauvan kanssa autossa; vauhti oli siis ”juosten halki kaupan”. Ihmettelin jossain vaiheessa miksi ihmiset – lähinnä miehet… – tuijottavat, mutta en sitten sen enempää kiinnittänyt asiaan enempää huomiota. Ennen kuin kassajonossa. Käsivarteni lisäksi myös toinen rintani oli ulkona hihansuusta!
    Siinä se oli hölskynyt juostessani koko kaupan läpi ja ihmisten tuijotuskin selvisi.
    Naama punaisena maksoin ostokseni ja pakenin samaa juoksuvauhtia ulos kaupasta, autoon ja komensin AM:ä ”nyt liikkeelle, pois täältä, älä kysele, ala mennä”. Vasta turvallisen matkan päässä kerroin tapahtuneen. Voitte arvata reaktion…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *