Viikon 9 krapu

Kutsu nököttää hyllynkulmalla ja vaatii ottamaan kantaa.

En halua, en halua, en halua!

Aamulla huomaan kuitenkin pukevani ylleni pikkumustan,
etsiväni hillitymmällä korolla varustetut avokkaat kaapista ja sujauttavani ne mustien sukkahousujen verhoamiin jalkoihini.
Vilkaisu peiliin, vallattoman hiussuortuvan pujottaminen korvan taa ja olen matkalla.

Perillä pysyttelen syrjemmällä ihmisjoukosta, joka jo vähän rennompana,
hiljaa jutellen asettuu pöytien ääreen ja kurkottelee katseillaan kohti kauniisti katettua buffetpöytää. 

Katselen ovensuusta tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä, etsin joukosta sinun joskus niin rakkaita kasvojasi.
Suuntaan kohti salin toisella puolen seisovia vanhempiasi ja heidän takanaan viimein näen sinut:
valkoisin liinoin katetulla pöydällä mustakehyksinen valokuva,
minkä edessä valkoinen kynttilä vuodattaa steariinikyyneliään.