Jalkaa oven väliin unelma-alalla

Olen edennyt pitkälle rekrytoinnissa alalla, joka kiinnostaa minua kovasti. Kyse on unelma-alastani, mutta työ ei ole ehkä aivan sitä, mitä olen toivonut. Lisäksi palkkauksessa on toivomisen varaa. Enkä ole vielä edes varma, saanko hakemaani työtä. Yritän uskotella itselleni, että en ehkä haluakaan tätä työtä tai se ei ehkä sittenkään ole minulle niin tärkeä. Uskottelun tavoitteena on hälventää pettymystä, jota työn menettäminen väistämättä minussa aiheuttaa.

Kaikista hassuinta on, että en edes tiedä, millaista on työskennellä unelma-alallani. Totta kai minulla on joitain mielikuvia, mutta luultavasti ne eivät ole täysin realistisia. Siitä huolimatta tai juuri sen takia takerrun tähän aivan lähellä olevaan työpaikkaan ja kuvittelen, että se on kaikkien unelmieni täyttymys.

Nyt minun pitää tehdä vielä tehtävä, jotta saan tietää, olenko edennyt rekrytoinnissa. Tällaisia välitehtäviä on ollut ennenkin, ja yleensä olen niissä hyvä. Jotenkin työnhaku tuntuu nyt hiukan raskaalta – välipäivät viettäisi mieluiten vain leväten, viimeisiä jouluherkkuja nauttien ja joululahjaksi saatuja kirjoja lukien.

Yritän nyt parhaani ja katson, mihin se riittää. Yritän olla ottamatta liikaa paineita.

Työ ja raha Oma elämä Työ Ajattelin tänään

Käynti TE-toimistossa

Olin ilmoittautunut netissä työttömäksi työnhakijaksi lauantaina. Innokas virkailija soitti tiistaina ja pyysi työkkäriin heti sitä seuraavana päivänä. Tavoitteena kuulemma on, että jokainen työttömäksi jäänyt tapaisi virkailijan edes kerran.

Siitä olikin aikaa, kun olin käynyt työkkärissä viimeksi, varmaan yli 10 vuotta. Silloin joskus laadittiin työllistymissuunnitelma, ja koko homma olikin siinä. Nyt tarjonta oli selvästi monipuolistunut: puhuimme kaikenlaisista työllistymisen apupalveluista ja työvoimakoulutuksesta. Erona 10 vuoden takaiseen oli tietysti se, että olin nyt päättänyt vaihtaa alaa.

Kaiken kaikkiaan käynnistä jäi todella hyvä mieli. Virkailija ei kertaakaan syyllistänyt minua irtisanoutumisesta, mitä olin ennakkoon ehkä hieman pelännyt. Sen sijaan hän esitteli minulle kaikenlaisia mahdollisuuksia ja totesi vielä lopuksi kannustavasti, että kyllä näitä työpaikkoja riittää. En tiedä, kävikö minulla hyvä tuuri henkilön suhteen, mutta olen kyllä aiemminkin saanut työkkäristä hyvää palvelua.

Sitten piti enää vastata netissä irtisanoutumista koskevaan selvityspyyntöön. Aloin myös tosissani harkita työvoimakoulutukseen hakemista. Sillä ei tosin ole vielä valtavaa kiirettä, sillä deadline on tammikuun loppupuolella.

Nyt yritän nauttia joulusta tai yritän antaa itselleni luvan nauttia siitä kaikesta irtisanoutumisen aiheuttamasta ahdistuksesta, surusta ja syyllisyyden tunteesta huolimatta.

Työ ja raha Oma elämä Työ Ajattelin tänään