Huomaan nyt, että tuo 13. perjantaina  saamani valediagnoosi on vienyt jotenkin ihan järjettömän määrän voimia. Se, että elin viikon kuolemansairaana, oli yllättävä shokki mielelle ja keholle ja vaikka olinkin aluksi tietenkin hemmetin iloinen ja helpottunut, että kyseessä oli väärä diagnoosi, olen nyt myös jotenkin ihan todella väsynyt. Se, etten olekaan kuolemansairas, ei poista sitä tosiasiaa, […]

Olen melkein aina ajatellut, että olen liian ruma teatterin lavalle, puhumattakaan elokuvasta. Elokuvissa näemme yhä tänäkin päivänä pääasiassa naisia, jotka ovat painoindeksiltään n. 18-19. Langanlaihoja naiset olivat elokuvissa varsinkin 90-luvulla, jolloin itse olin teini-iässä ja sairastuin syömishäiriöön. Elokuvissa esiintyvät naiset ovat usein myös nuoria, selväpiirteisiä, piikkileukaisia ja suurisilmäisiä. Periaatteessa kaikki nuoret OVAT kauniita. Olen, ainakin […]

Nyt, kun en olekaan (ainakaan tietääkseni) kuolemanvakavasti sairas, voin taas alkaa murehtia arkipäiväisempiä asioita, kuten omaa työuraani. (Ai mitä uraa?) Aina, kun on liikaa aikaa tai ei välttämättä edes aikaa, mutta aina, kun olen jonkinlaisessa välitilassa, alan suunnitella jatko-opintoja tai totaalista alanvaihtoa. En edelleenkään ole tehnyt päätöstä siitä, mihin suuntaan lähteä uraani kehittämään, että voisin […]

Perjantaina 13. päivä sain kunnan terveysviestinnän kautta diagnoosin vakavasta, kuolemanvakavasta sairaudesta. Olen sen jälkeen elänyt epätodellisessa olotilassa. Tunnelmat ovat vaihdelleet kafkamaisen painajaismaisista ja surrealistisista sellaiseen ”ehkä tästä nyt jotenkin selvitään” ja absurdin epäuskoiseen, että voiko tämä olla totta. Jotain epäilyttävää diagnoosissa oli. Se oli ikäänkuin todettu viestin sivulauseessa. Viestistä tuli sellainen olo, että ”tämähän nyt […]

Lokakuu oli oikeastaan ihan perseestä. En nyt mene siihen enempää, mutta sanotaanko, että olen ollut yksin omien junnaavien ajatusteni kanssa enemmän kuin laki sallii. Katsonut ihan liikaa Love Island Ruotsia (ei, perusteluksi ei käy se, että haluan oppia ruotsia!), murehtinut ihan liikaa ja tehnyt liian vähän asioita, joita ”olisin voinut tehdä, kun kerrankin on aikaa”. […]

Sain syntymäpäivälahjaksi puolen vuoden lahjakortin erääseen äänikirjasovellukseen. Se tuli kyllä niin tarpeeseen, kun  elämään tuli tällainen yllätyskäänne ja aikaa on ollut yllin kyllin. Olen kuunnellut muutaman romaanin mutta myös roppakaupalla erilaisia elämäntaito-oppaita saadakseni tolkkua sisäiseen kaaokseen. Oppaita onkin joka lähtöön, mutta muutamia helmiäkin on joukosta löytynyt. Oikeastaan jo johdannon kuuntelemalla saa selvyyden, onko kirjalla minulle […]

Tein tänään yhteenvetoa siitä, mitä olen tehnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tuntui, että aivot tarvitsivat jotain jäsennystä siitä, miksi olen ajautunut tähän tilaan, missä nyt olen. Miksi istun yksin kotona eristäytyneenä, miksi terveyteni on mennyt pelkkää alamäkeä viimeiset kaksi vuotta ja miksi hyperakusiani eli kuuloherkkyyteni on pahentunut merkittävästi viimeisen vuoden aikana ja miksi koen, että […]

Meitä on monia viimepäivinä pohdituttanut Psykoterapiakeskus Vastaamoon kohdistunut tietomurto ja omien henkilötietojen leviäminen netin syövereihin. Moni jo ennestään vaikeiden ja raskaiden mielenterveysongelmien kanssa painiva ja niihin apua hakenut, on joutunut pimeänä lokakuisena lauantai-iltana kiristyksen kohteeksi. Itsellänikin oli kiristysviestin saatuani  koko lauantai-illan aika epätodellinen olo. (Vastaamolta aiemmin saamani viesti oli mennyt roskapostin sekaan ja jäänyt huomaamatta.) […]

HUHHUH, nyt oli kyllä sellainen elokuva, että mietin hetken, onko Charlie Kaufman käynyt mun pään sisällä! Katsoin leffaa perjantaina  25 min., enkä meinannut uskaltaa mennä yksin saunaan, vaikka oikeastaan elokuvan alussa ei muuta tapahtunut kuin runonlausuntaa. Sitten katsoin lauantaina loput ja ahdisti koko sunnuntain. Suosittelen siis! Aluksi ärsytti (naispääosan esittäjä lähinnä), sitten hämmensi ja sitten […]

Nyt on ollut paljon kirjoituksia, joissa pohditaan sitä,”mitä minä tarvitsen”, ”mikä on se minun juttuni” tai ”milloin koen elämäni merkitykselliksi”. On hyvä, että jatkuvasta onnellisuuspuheesta on hieman päästy ja ymmärretty, että onnellisuus vaatii vastapainokseen myös jatkuvia pettymyksiä, ”epäonnistumisia”, turhautumista  ja epävarmuuden tunnetta, suruakin. Mitään pysyvää onnellisuutta ei ole ja sen tavoittelu tekee ihmisen onnettomaksi. Silloin, […]