Yksi terapiakäynti ja digipainajainen

Meitä on monia viimepäivinä pohdituttanut Psykoterapiakeskus Vastaamoon kohdistunut tietomurto ja omien henkilötietojen leviäminen netin syövereihin.

Moni jo ennestään vaikeiden ja raskaiden mielenterveysongelmien kanssa painiva ja niihin apua hakenut, on joutunut pimeänä lokakuisena lauantai-iltana kiristyksen kohteeksi.

Itsellänikin oli kiristysviestin saatuani  koko lauantai-illan aika epätodellinen olo. (Vastaamolta aiemmin saamani viesti oli mennyt roskapostin sekaan ja jäänyt huomaamatta.) Tuntui, että tämä oli kyllä todellinen loppuhuipennus koko sysipaskalle kuluvalle vuodelle. Että mitä seuraavaksi!?

Itselläni ei ole ollut koronaa mutta jokin muu lihasheikkoutta ja -jäykkyyttä sekä jatkuvaa väsymystä aiheuttava sairaus on vaivannut jo 1,5 vuotta. Viime viikolla tuli bumerangina takaisin pitkään odottamani, neurologille saamani lähete. Syyksi oli mainittu, että ”oireita ei ole tarpeeksi”. Muitakin arkea haittaavia terveysongelmia on ollut: vasemman korvan jatkuvasti paheneva yliherkkyys ja tinnitus sekä vielä perjantaina alkanut silmätulehdus. Muutenkin koko vuosi on ollut jotenkin omituinen ja henkisesti vaikea. Lisäksi olimme juuri tulleet viikoksi mökille, enkä ollut tietenkään ottanut pankkitunnuksia ja tarvittavia tiliavaimia mukaan, että saisin tehtyä netissä rikosilmoituksen ja muut tarvittavat varotoimenpiteet.

Onneksi en ollut yksin täällä mökillä. Onneksi sain mutkien kautta sunnuntaina hoidettua ainakin kiireisimmät asiat.  Sympatiat on kaikkien niiden puolella, jotka olivat lauantaina yksin asian kanssa, eivät osaa käyttää nettiä ja joutuivat pähkäilemään vuodon mahdollisia seurauksia yksinään.

Kuten montaa muutakin, minua huolestuttaa nyt enemmän henkilötietojen vuotaminen nettiin ja mahdolliset  identiteettivarkaudet kuin se, että joku saisi tietää, mitä olen jaaritellut terapeutilleni. En usko, että ketään tuntematonta kiinnostaa itsetunto-ongelmani  tai se, etten oikein osaa toimia ryhmätyötilanteissa. Ymmärrän kuitenkin, että monille juuri oman potilaskertomuksen vuotaminen nettiin, voi olla todella ahdistava ajatus ja aiheuttaa alastomuuden ja avuttomuuden tunnetta samalla tavoin kuin vaikkapa seksuaalinen ahdistelu tai perusteeton irtisanominen työpaikalta (samankaltainen olo oli itsellänikin hetken lauantai iltana).

Mieheni lohdutti kuitenkin, että luultavasti noita henkilötietovuotoja ja varkauksia on tapahtunut aiemminkin ja on sitten vain tosi huonoa  tuuria, jos joku sattuu pöllimään juuri sinun sotun, nimen ja osoitteen. Mutta kyllähän tämä koko homma vituttaa. Ja toki varotoimet, kuten luottokielto ja osoitteenmuutoskielto kannattaa nyt tehdä, koska aina on niitä, jotka kärkkyvät ja käyttävät tilaisuutta hyväkseen.

Hyvä on myös muistaa, että vaikka tilanne voi nyt järkyttää, ahdistaa ja ärsyttää, tämä saattaa aiheuttaa jatkossa lähinnä käytännön harmia.Siksi kannattaa varautua käytännön ongelmiin ja hakea tarvittaessa niihin apua, ei jäädä yksin vatvomaan kauhuskenaarioita.

Nyt omakin olo on jotenkin normalisoitunut. On mukavaa olla mökillä vaikka ulkona myrskyää. Terveysongelmista huolimatta pystyn kuitenkin vielä lukemaan, kirjoittamaan, kävelemään, syömään, saunomaan, haaveilemaan ja suunnittelemaan. En ole sänkypotilas (ainakaan vielä), Suomessa ei ole sotaa, en kärsi kylmästä ja nälästä… Elämässä on vielä monia hyviä asioita, vaikka vastoinkäymisiä nyt onkin.

Ehkä vielä joskus pystyn myös tanssimaan, uimaan ja juoksemaankin.  Ja ehkä se perjantainen työhaastattelukaan ei mennyt ihan  niin ”päin persettä” kuin silloin tuntui.

Kommentit (2)
  1. Tämä Vastaamo-juttu on kyllä niin jäätävän vastenmielinen! Mun yksi kaveri sai myös sellaisen kiristyssähköpostin.

    1. Kyllä. Ihan käsittämätöntä, että näin suuressa firmassa niin huono tietoturvasuojaus!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *