Podcast näyttelijäntyöstä ja esitystaiteesta?
Olen miettinyt, että alkaisin höpötellä aiheesta esitystaide ja näyttelijäntyö ja julkaista niitä höpinöitä aina silloin tällöin täällä. Pohdin näitä asioita joka tapauksessa, koska opetan työkseni. Teen myös esitystaidetta Malenkiteatterin nimen alla, joskin sairastuttuani ohjaustyöhön on tullut pitkä tauko.
Haluan kehittää itseäni sekä esiintyjänä että opettajana jatkuvasti ja siksi myös pyrin lukemaan muiden kirjoituksia ja käsityksiä aiheesta. Projekti selkeyttäisi varmasti myös omaa ajattelua. Kirjoittaminen on ajattelemista mutta sitä on myös puhuminen.
Mutta kiinnostavatko tällaiset aiheet ketään?
En lupaa, että podcast ilmestyisi hirveän usein sillä kuten sanottu, sairastan ME:tä ja on toki muitakin projekteja, kuten Malenkiteatterin sivujen päivittäminen, esityksen valmistaminen ja syksyllä myös työt.
Hei blogiisi!
Vastauksena kysymykseesi: luulisin että tämä(kin) aihe lukijoita kiinnostaisi. Kirjoitat tosi kivasti ja rehellisenoloisesti ja sellaisen tekstin on helppo antaa viedä itsensä kiinnostumaan monenlaisista aiheista. Itse tulin tähän ensin vahingossa, jotakin järjellistä luettavaa etsiessäni (jotta pysyisin itse järjellisenä) ja sitten sisällyksekkäästä ja ajatuksia herättävästä tekstistäsi ilahtuneena, jatkoin lukemista. Esitystaide ei ole minulle läheistä, mutta kirjoittaminen ja kuvataide on.
Olen myös ME/CFS:n vaikutusten alaisena. Oli mukava huomata, että tekstisi herätti ideoitakin, ja jos reippaampi olisin, kävisin niitä heti esittelemään ja ehdottelemaan. Mutta nyt täytynee tyytyä lyhyeen vierailuun vain hetken hereillä oleviin ajatuksiin, kunnes kohta taas palata niitä eräässä blogissasi niin onnistuneesti kuvaamiasi ”viemäritunnelmia” kokemaan… silti, mahtava kokemus kesken horteen, huomata ajattelevansa edes hetken. Sellainen pyrähdys antaa toivoa, voima on vielä jossakin, se ei ole kokonaan kadonnut.
Kiitos siis! Jatkathan, jaksathan, nämä lausuttavaksi nopeaan tahtiin monta kertaa peräkkäin ja sitten kun alkaa väsyttää, eikä kieli enää taivu, saa mennä nukkumaan.
Olipa ihana kommentti! Kiitos! Ps. Juuri nyt jaksaminen aika vähillä, joten pitänee vaan levätä. Mutta samat sanat sulle! Jaksaa ei tosin ehkä tarvi, mitä se sitten tarkoittaakaan, jos on ME mutta jotenkin jatkaa pitää.
Kiitos myös! Tosiaan oli vähän kehno sanavalinta tuo jaksaminen.. mutta täytynee ajatella se niinpäin, että myös lepäämiseen tarvitaan jaksamista. Jotta saa sen levon minkä keho vaatii, eikä vaikeuta oloaan liian nopeilla siitä ”yli hyppäämisen” yrityksillä, siihen olen kyllä sortunut ja sehän päätyy vaan suurempaan kompastukseen, oppiminen on ihmeen vaikeaa. Mutta täytyy vaan yrittää (jaksaa…) kanavoida se voinnin vähänkin kohentuessa välittömästi palaava halu tehdä heti kunnon loikka… jotenkin kilpikonnamaiseksi, sittenkin, malttaa… kilpikonnatkin kuitenkin onnistuvat elämään elämänsä, joten kyllä se onnistuu meiltäkin. Kaikin hyvin aikein ja levoin eteenpäin siis.
Oot ihan oikeessa. Jaksamisella voi viitata myös ihan vain, että jaksaa ylipäänsä olla tässä maailmassa. Ja välillä on tosi vaikeaa valita sanojaan, kun ME kyseessä tai joku muukin krooninen sairaus, suru tai muu sellainen. ”Voimia” tai ”voi paremmin” toimivat myös joskus aika huonosti, jos voimia ei vaan ole eikä tietoa paremmasta mutta jotain sanojahan meidän pitää kuitenkin käyttää, eikä aina voi osata valita niitä parhaita. Pääasia, että kommunikaatiota tapahtuu, eli kiitos kauniista kommenteista! <3 Ja ihanaa, jos tekstit edes hetkellisesti piristivät! Ja hyvää myös sinne!
Jaksamiseen maailmassa liittyen, kun joku täällä ajattelee ja pohtii, se piristää kyllä,eli tällä kertaa tekstisi!
Sanavalinta on kyllä haasteellista. Niin paljon vääriä sanoja ja kuitenkin kai takana useimmiten hyvä tahto. Voimien ja toipumisen toivottelu ei kroonisissa sairauksissa tosiaan oikein toimi, toivoteltujen toipumisten myötä (mulle ainakin) tulee helposti fiilis, että on jotenkin kelvoton, kun ei pystykään sitten toipumaan. Tosi omituisia tunnelmia näistä voi tulla. Hankalaa olla oikeinpäin, sairaus mutkistaa paljon, jopa tuttujen välillä. Omat toiveet sotkeutuvat mukaan, ja toipumisen toivottelusta tulee sitäkin kautta helposti veitsen kääntelyä rinnassa.
Äskettäin eräs minut ensin puoli elämää urheilullisena, voimakkaana ja aktiivisena tuntenut ystäväni (joka ei taida uskoa, että ME/CFS on laiskistumista kummempi tauti) kysyi hiukan kyllästyneeseen sävyyn: ”no teetkö sä nykyisin mitään sen kuntosi eteen?” Siihen en löytänyt oikeita sanoja. Olisi tietysti pitänyt selittää, että lepääminen on juuri sitä tässä sairaudessa. Mutta en jaksanut.
Seuraava kirjallinen (mielikuvitus)- projektini olisikin laatia repliikkisanakirja, jossa olisi Oikeista Sanoista koostuvat Oikeat Lauseet ja perustelut ja selitykset valmiina, kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin ja tarpeisiin, koskien ME:tä, kun se on niin vaikeaa maastoa sanallistettavaksi. Aina kun tulisi eteen jokin hassu kommentti tai vaikea kysymys, sieltä vaan sitten poimisi sopivan repliikin, itse siis asiasta lainkaan enää rasittumatta…
Jään seurailemaan blogiasi, älä ota siitä paineita (jälleen todella höperösti sanottu)– kiitän kommunikaatiosta. Sanat ilahduttavat aina.
Hyvä idea tuo valmis repliikkikirja! Koska mitä enemmän yrität tätä sairautta selittää (aivosumuisilla aivoillasi) siitä mitään tietämättömälle, sitä enemmän suohon menee. Vielä helpompi olis nauhottaa puhelimeen valmiit repliikit ja otsikoida ne, jolloin mikään epäilevä ilme ei sais repliikkiä muuttumaan. Mulle on sanottu (tuttujen taholta) muun muassa sen suuntaista, että sairaus johtuisi siitä, että syön liian vähän, että tein liikaa töitä/stressasin/tanssin liikaa jne. ja sain burn outin ja paranen kun vähennän stressaamista ja vielä että olenko itse siis diagnosoinut itse itseni. Se, että sairauden aiheutti virus on monelle tätä sairastavallekin ihan yllätys. Pääasiassa kavereille ja ihan läheisille ei oo onneks hirveesti tarvinnut selitellä. Ennemminkin todella surrealistinen oli tuo TH-poli (Toiminnallisten häiriöiden), jossa olin ”hoidettavana” pari vuotta sitten ja jossa siis, ilmeisesti taloudellisista tai mistä lienee syistä pidetään edelleen elossa kösitystä, että ME olisi somatisaatiota/toiminnallinen häiriö vaikka eivät he voi olla tietämättä, että se on ihan huuhaata ja potilaiden kusetusta. Siinähän tapauksessa myös esim. bakteetin aiheuttama parkinsson tai EB-viruksen aiheuttama MS-tauti tai viruksen aikaansaamat syövät olisivat myös ”toiminnallisia häiriöitä” ja ”somatisaatiota”. Eli ainoa mikä ei olisi somatisaatiota/toiminnallinen häiriö olisi sitten se kun tapahtuu joku tapaturma ja esim. jalka katkeaa. Kun uskotellaan, että sairaus on somatisaatiota, saadaan vastuu ja syy sälytettyä töysin potilaan harteille ja itse vapaudutaan hoitovastuusta ja maksamasta tukia yms. Ja hoidoksi tarjotaan positiivista ajattelua, meditointia, liikunnan lisäämistä ja aivojumppaa. Eli sillä samalla logiikalla esim. aivokasvaimen tai kurkkusyövän saisi pienenemään meditoimialla.
Bakteerin aiheuttama Parkinsonin tauti, oli tarkoitus kirjottaa.